Kuolema tuhoaa sen, joka kuolee. Elän kuollakseni. Kuolen elääkseni. Elän kuolemaa varten, määrääni. Joka syntyy, kuolee, tuhoutuu. Ei tuho ole kaukainen vaan läheinen, mahdollinen. Ajattelen tai en, kuolen. Kuvittelen: kuolen sittenkin. Mutta nyt: elän. Myöhemmin: hän kuoli. Eläissä lausun itsestäni. Kuollessa toiset. 20.5. Elämä minussa: elän. Kuolema minussa: kuolen. Molemmat läsnä. Kuolema-ajatus läheinen. Pelottava, liian totta. Joka puhuu kuolemasta, puhuu faktasta. Kaikki faktojen puhuvat eivät puhu kuolemasta.