KL 18.10.91 Luojan maailmaan ihminen kuuluu jokainen vaikka Isä kutsuu aikanaan Ihminen joskus poikavuosinaan joskus miehuuden aikaan tai vasta vanhuudessaan havahtuu elämään sen ohikiitävään aikaan Siihen ei ihminen valmis myöntämään antautumaan elämälle sellaisena kuin elämä on Kuolema erottaa vie pois ja me jäämme rannalle itkemään kaipaamaan aprikoimaan taas elämää Sytytämme kynttilän rakkauden tuli odotamme tulta taivaasta Oi Isä ihmeellinen maailmasi ja tarkoituksesi jonka ihmiselle annat…..