Joistakin ihmisistä käytän sanontaa tai annan niille nimen ”elävät ruumiit”. Mutta tässä on paradoksi. Eutanasian ongelma sairaalassa ja kirjan lehdellä näyttää perin erilaiselta. Kuitenkin ongelmat ovat vain kirjoissa ja ajatuksissa. Luonnossa ei ole ongelmia. Miten usein meillä onkaan käsityksiä tosiasioista, jos meillä niitä ylipäänsä on, jotka eivät pidä paikkaansa. Mutta olisiko meillä silloin käsityksiä tosiasioista? Onko epätosi käsitys käsitys vai jotain muuta? ”Maailma on uneni” ilmaisee analogisesti jonkin toisen käsityksistäni. ”Maailma on mielteeni” – tämä pitää paikkansa MINULLE. Elän siitä, mikä manifestoituu MINULLE. Kun minulle ei manifestoidu mitään, en eksistoi. TUHO = jollekin oliolle maailma ei näyttäydy enää. = maailma lakkaa olemasta = olio on päättänyt olemisensa = aistit eivät toimi eikä niillä olisikaan mitään tehtävää. Ne eivät myöskään ole. = organismi ei ole sitä, mitä sisältyy termiin ”organismi”. = on ilmeisen negatiivista, vaikka ilmaistaan positiivisella kielellä, jota kieli aina on. Kieli on ANNETTU. ( POS. ). Elo ihmisen tää on monesti niin ikävää silloin harhan, illuusion luon – ruusutarhaan katson tarhaa tuota – mi pois luota ja kuitenkin – kuin läsnä se ois Moni väittää – elämä arvo on moni toinen – ei ole tietoinen elää – kituuttaa – vain päivästä toiseen pelkää hän – toivoo hän – jottei … Pessimisti olonsa mitätöi ain ikävöi ja aktiivisti toden esiin tuo – luo tilan