Hiljaisuus 3.1.80 Annan hiljaisuuden puhua, itseni istua. Mitäs tässä ollessa, tuumaillessa. Ei kuulu huuto, ei melu, tauonnut tappelu. Ollaan vain, istutaan, rauhassa kuunnellaan. Antaa toisten kiiruhtaa. Menkää, juoskaa. Minä jään vaikka yksinään. Hiljaisuus puhuu. Se tarttuu. Tulen yhdeksi kanssa sen, miettimisin, kuiskauksin. Katson itseäni, sieluani. Arvoitus sen nostaa huokauksen. Minäkö tässä ihmeellisessä elämässä, osana sen? Hiljaisuus puhuu, antaa ja osuu. Se varmaan tuo itseni luo. Hiljaisuudessa, huokauksessa, rakkaudessa.