Elän nyt/voin kuolla jo huomenna. Olen/pian tai kerran en ole. Elän ja olen siis – ”pian” ja ”kerran” – mitä se hyödyttää?/ Laiva kulkee merellä keula edellä se käy edelle. Ihmiset sen mukana – antavat kantaa itseään-mukana itsellään haave, toivo, - paremmasta olemisesta./ Mutta eikö tätä ole elämä, joskus mätä, joskus valoisa. Vai vain sinulle, yksilölle: oletpa eloisa, jo kaikki käy toisin – mädästä makeimmilleen./ Luulen asioita. Tiedän.Luulen tietäväni ja tiedän luulevani. Vain kuvittelen./ Luon fantasioja. Kuvittelen. olentoja ja olemattomia, ajattelen ajattelemattomia ja olen välistä ajattelematon./ Luoja luo luomakunnan. Mestari mestaroi mestaruuden. Hallitsen alani. Tiedän tarpeeksi ja olen onnellinen – nyky-yhteiskunnassa./ Olen historiassa ja historiallinen olento. Olen myös kuin tyähden lento – mutten niin suuri tapaus. Minulla on tausta ja etu ja minä olen jotain. Tiede sanoo mitä./ Käyn ikkään kuin planeetalla maa, kun elän. Teen elämän kaaren, korotan mereen kuin saaren, joka kohoaa ja uppoaa. Kaksi on laitaa: etu ja taka. Ja kuitenkin vain yksi: kuin ei mitään/ Ihminen ”on”. Hän ”on olemassa”. Olen ihminen: olen ja eksistoin, aikani, paikassa ja suhteissa./ Olen mitä olen. En ole muuta kuin olen. Olen jotain ja tiedän tuosta ”jotain” vain osan./ Osaan ja uskallan asioita. En osaa ja en uskalla kaikkia asioita. Tulen toimeen, juttuun, kuten sanotaan.