ATH 31.2.93 luojan ihmeellinen maailma puut järvet rannalla ihmisen jäljet maisemat veden sineen ja ihmisen ikävä jälkeen syksyisen sateen kylmää kolkkoa kohti luonnon matkassa elämän rytmiin AT:lla vaivaa matkallaan ei sitä toinen käsitä ei ymmärrä ei löydä sanoja ja hiljaakin vaikea olla kun toisella hätä ikävä A:ssa paljon kunnioitettavaa vaikea toisille nähdä normien mukaan kun elellään ja kuljetaan vieraita polkuja kellekään täällä ei jää jeesusta enempää monesti täällä kauhistus on hyvä ihminen nähdä joka useinkin tekeytyy peittää kuoren ryhtyy hyväksi olemaan me hengessä köyhät haemme pelastuksen alas ylhäältä tänne saapumaan meitä auttamaan pelastamaan ja siihen me suljemme A:n matkan maisen kun kuljemme samaan…….