AT 7.6.96 ihminen luojansa käsialaa aadamin eevan jälkeläinen pitkässä saatossa pitkässä juoksussa elämän tiellä joka me aadamin lapset kuljemme harhaan hapuillen pienistä iloiten suurista tehden suurempaa ja läheskään aina emme tiedä paikkaa maailmassa paratiisissa 2 ihmistä syyttivät toistaan lankeemuksesta riitelivät viiteen kertaan lymysivät pakenivat luojaansa keksivät verukkeita ajatuksilleen teoilleen olemmeko me aadamin lapsen sen kummempia kuin 1. ihminen hävettääkö ketään lyökö tunto sielun hätään pakeneeko uni yöllä omatunto soimaa lyömmekö kun harmittaa sanalla teolla suhtautumisella toiseen ihmiseen kiitos jeesus pelastuksesta anteeksiantamuksesta sinun kautta kun sanomme autta autta läheisen haudalla käsi sydämellä ruokana kyyneleet surumme keskellä……