AP 8.1.92 rauhassa lepää minun sieluni joka ikävöitsee pois surusta tuskasta ikirantaan autuuteen onneen ja rakkauteen kaiken jumala tehnyt aikanaan maan taivaan ihmisen asuttamaan ja henkensä henkäys meissä kaipaa luojansa luo alkukotiin A äiti mummo isomummo kaiken on jumala tehnyt aikanaan kaiken elämän ihmisen ja me kuulumme siihen elämään A päässyt pitkien päivien jälkeen lepoon mihin nuori vanha pitkillä pitkospuilla tähyää silloin tällöin ja lopulta antautuu täysillä kokonaan……..