Kari Kauppinen Outokummun Seutu 14.12.2023 Palataanpa vielä itsenäisyyspäivän teemaan. Kuusjärveläinen Jorma Luostarinen lähetti toimitukseen isänsä jatkosodassa kirjoittaman runon, joka on aiemmin julkaistu lehdessä yli 80 vuotta sitten. – Tämä runo on isäni kirjoittama kranaattien räiskeessä tykistön korsussa vuonna 1942 Petroskoissa Venäjällä. Matkaa Outokummusta tuolle paikalle oli noin 250 kilometriä. – Silloin oli jatkosota ja isäni oli 20-vuotias. Luostarisen isän kirjoitus julkaistiin Viikonloppu-nimisessä lehdessä tuona samana vuonna ja kirjoittaja palkittiin. – Minä sain runon säilytettäväksi 50 vuotta sitten ja paperissa näkyy ajan patina. Muistan sen hetken Kuopiossa, kun minulle annettiin tuo runolappu. Olin silloin samanikäinen kuin isäni, papinkoulua käyvä nuorukainen, täynnä elämänvoimaa, innokkuutta opiskeluun ja valmis haastamaan uskovaiset ja papit kädenvääntöön teologisista hienouksista. – Tuntemukseni liikkuivat silloin äärimmäisen erilaisissa olosuhteissa verrattuna isääni. Enpä arvannut runon saadessani, että tulisin miettimään 50 vuotta myöhemmin nyt kirjoittamiani asioita! Se on pitempi aika kuin isäni koko elämä! – Kun kuuntelen ja katselen sanomia sodista tänä päivänä, mieleeni tulee tuo runo. Miten samanlaista henkeä siinä onkaan kuin mitä tänään itsenäisyyspäivänä koetaan suomalaisissa kodeissa ja ihmisten sydämissä?! – Jatkosodan aikaan rajan tällä puolen oli turva, kuten tänään, koska nuoret pojat olivat henkensä uhalla turvaamassa maata. Isänmaallinen henki oli korkealla yhteisessä ahdingossa, kotia ja läheisiä tarvittiin, koska ne oltiin menettämässä. – Aivan samanlainen sydämen syke on tunnistettavissa tänään täällä Suomessa ja päivä päivältä se tunne voimistuu ja huolestuttaa: Nyt on vielä näin, mutta maailman kuvia katsoessa ei tiedä, kuka on seuraava. – Isäni muisto herkisti minut tutkimaan mennyttä aikaa, yhteisiä asioita, avautumaan tunnoilleni, ja hyödyntämään isäni perintöä. Monin tavoin tulee kiitollinen mieli matkani jatkuessa elämäntiellä. Nyt näen enemmän, mistä tulen.