SAARNA

SANA-JP/ mukana päiväkoulu

3. VSK

LIT

OKU KIRKKO 15.1. -06 klo 10

2. SUNNUNTAI LOPPIAISESTA

”Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa”

JS 62: 1-3

vihreä

VIRRET

199: 1, 2 1

50: 1, 2 5

367: 1-3 10

484: 1, 2 12

503: 1- 15

332: 1, 2 18

Shaaloom! Loo avodaah zaaraah!

Tässä saarnassa puhutaan seemiläisen ilmoitusperinteen Hengessä. Meitä hellenistisen perinteen pakanoita kutsutaan pelastumaan Jisraaeel:n kansan kanssa Jahvee:n yhteyteen. Meidän kuolevaisten syyllisten kutsumus on kuulua Elohiim-Jumalalle, joka alussa loi taivaan ja maan. Vain hän pysyy, aadaam-ihminen tulee maaksi jälleen! Kuulutko sinä Abrahaam:n, Jizhaak:n ja Jaakoov:n Jumalalle? Lue heprealaista Raamattua/ Tanakh!

Juutalaisen apostoli Shaauul/ kr. Paulos:n tyyliin voidaan sanoa, että saarnaamisessa vain ilmoitusperinteen Totuus painaa, muu on roskaa! Tässä saarnassa puhutaan Jisraaeel:n Jahvee:sta Tanakh:n mukaan ja Hengessä. Kertaamme perusasioita, jotta kuulija ymmärtäisi uskoa. ”Jeesuksella” tarkoitetaan juutalaista rabbi Jeshuuaa:a. Kristittyjen ensimmäinen srk oli arameankielinen Jeruushalajim:n srk/ hpr. qaahaal 1970 vuotta sitten. Siellä Mestarin ensimmäiset seuraajat kokoontuivat hänen teloituksensa jälkeen. Kuulitte äsken rippisanat ja perinteemme vertailua alku-srk:an.

Tässä saarnassa tarkastellaan kristinuskon juuria ja historiallista etenemistä. Kertaamme vielä tapaninpäivän ja uudenvuodenpäivän aiheita, koska ne valaisevat uskon perustaa: Mistä ja miten uskomme tulee?. Rippikoululainenkin pääsee ymmärtämään pelastus-sanomaa. Kirkkolain mukaan pappi saarnaa jostakin päivän kolmesta tekstistä. Valitsen JS/ Jeshajaahuu 62: 1-3. Siitä kirjasta saarnasin pari viikkoa sitten.

Kun kristinuskon ensimmäinen vaihe oli ohi, myöhemmät Rooman kreikkalaiset pakanat muuttivat juutalaisen Jeshuuaa:n pakanoiden kr. ”Ieesous”:ksi. He keksivät hänen nimessään uusia oppeja kirkkolaitosta varten. Siinä tapahtumien sarjassa vahvistui apostolisten isien ja kirkkoisien luoma korvausteologia-aate. Lopullisesti sen muotoili Rooman keisari-ylipastori Theodosius v. 380. Silloin valtio-kirkko alkoi toteuttaa lakiin perustuvaa ja korvausteologian innoittamaa antisemitismiä/ juutalaisvihaa. Se jäi pysyvästi perinteeseen. Nyt 3. vuosituhannella kirkot pyytävät sitä temppua juutalaisilta anteeksi!

Korvausteologiassa ”Jahvee”-nimi muutettiin pakanoiden yleiseksi ”Jumalaksi”/ kr. Theos. Jo 100-luvun apostolisten isien ja kirkkoisien kirjoissa hän muka luopui juutalaisista ja rakasti armossaan koko maailmaa! Kirkon kreikankielisen perinteen sanalla ”Theos” on eri sisältö kuin hpr. ”Jahvee”:lla. Jahvee on Raamatun Jisraaeel:n Jumala, ja sen kautta koko maailman Herra! Tekstimme 1:ssä jakeessa Jahvee sanoo Jeruushalajiim:n ”ihanasta kaupungista”: ”Tsijjonin tähden minun on puhuttava, Jeruushalajiim:n tähden en voi vaieta, ennen kuin tooraa-oikeus nousee siellä kuin aurinko ja jeshuuaa-pelastus kuin leimuava soihtu.” Jahvee ylistää Jeshajaahuu:n kautta Jeruushalajiim:a eli Tsijjon:a. Tekstin sana ”jeshuuaa” tarkoittaa suomeksi ”pelastus”. Siitä juontuu kristittyjen sana ”Jeesus” ja sillä on hellenistinen sisältö kirkon perinteessä. Tekstin ”Tooraa” tarkoittaa ”lakia”.

Jeshuuaa:n jälkeisten kreikkalaisten Theos-Jumala on nimetön yleis-Jumaluus ja sellainen sopi keisarin kirkkopolitiikkaan. Jo UT:ssa elävät nuo molemmat kulttuuriperinteet, juutalaisten usko ja kreikkalaisten usko! Mutta Raamatun pelastus-asiassa ne sulkevat pääosin pois toisensa, ovat keskenään ristiriitaisia ja yhteensovittamattomia perinteitä! Siksi juutalaiset ja kristityt ovatkin yhä erillään!

Jeshuuaa:n aikaan ajanlaskun alussa Jisraeel:n juutalaiset vaativat Jeshuuaa:a ristiinnaulittavaksi, koska hän opetti eri tavalla kuin perinteelliset juutalaiset. Ts. jos Jeshuuaa opetti synagoogassa, siitä syntyi sota perinteellisten juutalaisten kanssa. Jeshuuaa:n opetus tukki vastustajien suut eli kahta opetusta ei voitu sulauttaa yhdeksi opiksi. Sama toisinpäin: Kun ylipastori Kaifas saarnasi koko juutalaisuuden arvovallalla, pakkasivat Jeshuuaa:n porukat reppunsa ja lähtivät mieluummin kalaan!

Sota pelastus-Totuudesta jatkui v. 36 eli 5 vuotta Jeshuuaa:n teloituksen jälkeen Jeruushalajim:n alku-srk:ssa. Tapaninpäivän APT:ssa näkyy, että Jeshuuaa:n 1. seuraajat siirsivät eteenpäin Mestarinsa uskon ja juutalaisten uskon ristiriidan. Jeshuuaa:n seuraajat pysyivät uskollisina rabbilleen, koska he hänen mukanaan kokivat Jisraaeel:n lupauksen täyttymyksen. He elivät Mestarin Hengen innoittamina ja siksi heille kävi yhtä köpelösti vastustajien edessä: Mutta usko pysyi pääkopassa silloinkin kun pää tipahti pyövelin vatiin! Petros, Joohannaan ja Jaakov:n eivät poistuneet tieltä, jota olivat Mestarin kanssa pari vuotta kulkeneet. Toisten kuolemauhkailut eivät sammuttaneet uskon intoa!. Sama uho näkyi myöhemmissä Rooman kristityissä keisari Neero:n vainoissa 60-luvulla, Deciuksen aikaan 250-luvulla ja Diocletianuksen aikaan v. 300: Vainotilanne lisäsi uskoa!

Jo UT:sta luemme, että Jeshuuaa-usko säilyi kärsimyksessä. Keisarin miekka katkaisi Paulos:kin niskan, vaikka hän ylisti esivaltaa! Alku-srk:n aikaa sanotaan nykyisin ”Jeesus-liikkeeksi”. Se kokosi Jeshuuaa:n uskovia ryhmäksi ja siihen liittyi myös hellenistinen kreikkaa puhuva diakoni Stefanos, meidän tapaninpäivän sankarimme. Kreikkaa puhuvana juutalaisena hän oli muukalainen arameankielisessä alku-srk:ssa: Hän uskoi ”Ieesous”:een! Arameankieliset Jaakov, Petros ja Joohannaan uskoivat ”Jeshuuaa”:n. Kreikkalaisella nimellä Ieesous ja heprean nimellä Jeshuuaa tarkoitettiin siihen aikaan melko samaa, koska senniminen henkilö muistettiin livenä. Nimestä tavoitettiin 5 vuotta aikaisemmin elänyt ihminen.

Vähitellen nimet Jeshuuaa ja Ieesous eriytyivät ja niihin tuli erilaiset kulttuuri-merkitykset! Tulevina vuosisatoina ”Ieesous” edusti kreikkalaisuutta ja keisarin valtiokirkko pakotti kristityt siihen linjaukseen. Theodosius määräsi v. 380 kaikki kansalaiset uskomaan yhden valtion yhteen kirkkoon. Se joka ei uskonut valtion lain mukaan, pantiin vankilaan, hän menetti virkansa ja omaisuutensa. Se komento ärhentelee vielä tänäänkin meidän perinteessämme - meille itsellemme ja meistä juutalaisiin päin ja muhamettilaisiin päin! Tänäänkin me uskomme kiltisti kuten keisari määrää!

Mainitussa historian vaiheessa oltiin tultu kauaksi pois profeetta Jeshaajaahu:n saarnasta 900 vuotta aikaisemmin: Jae 2: ”ennen kuin gojjiim-kansat näkevät sinun/ Tsijjon sedeq-sedaqaa-vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kaavood-kirkkautesi. Sinä/ Tsijjon saat uuden nimen, jonka Adoonaj-Herra itse lausuu julki.” Siinä luvataan juutalaisille tuleva onnenaika.

Alussa oli juutalainen arameaa puhuva puuseppä-rabbi Jeshuuaa, mutta vaihe vaiheelta myöhempien seuraajien usko hellenistyi. Kukaan yksityinen syntisraukka ei muuttanut perinnettä mutta historiassa voittaja määrää marssitahdin. Pakana-keisari Theodosius määräsi pullikoivat piispat kiltisti valtion riviin. Se uskontopolitiikka vei kirkon lopullisesti eroon juutalaisista. V. 381 ekumeenisessa kirkolliskokouksessa imperiumin Jumalaksi määrättiin kristittyjen ”Kolmiyhteinen Jumala” ja hänen ”Kristuksensa”. Joillakin Rooman alueilla eli vielä siihen aikaan, valtio-kirkon ulkopuolella, nasaretilaisten ja ebioonien juutalainen perinne. Se saarnasi oikein, juutalaista Jeshuuaa:a, mutta sellaista eivät ”ortodoksi”-kristityt tarvinneet - ei silloin eikä nyt!

Tänään Theodosiuksen perinteen piispat pyytävät anteeksi juutalaisvihaa, mutta paperipuhe tuottaa nolla-tuloksen! Me pakanakirkon perilliset kannamme menneisyyden taakkaa ja syyllisyyttä. Tänään kukaan Paavi, kukaan metropoliitta eikä kukaan Suomen Ev.-lut. kirkon pää osaa hoitaa uskomme ristiriitaisten perinteiden ongelmaa. Sitä puhistaan vuosituhansia saamatta evästä syntisille! Kristittyjen mielestä Theodosiuksen lakiin perustuva korvausteologia ja antisemitismi on toiminut hallinnollisesti hyvin! Siksi tavallinen kristitty ei usko, että ”extra eccleesiam nulla salus”/ ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” oli vale ja on vale!

• Kristillisen perinteen ristiriidan ongelma näkyy jo Jeruushalajim:n srk:ssa 1970 vuotta sitten. Silloin hellenisti-juutalainen poliisi Shaauul kivitti hellenisti-juutalaisen Stefanoksen. Myöhempien kristittyjen sankari-Paavali luki samaa Raamattua kuin Stefanos mutta eri tavalla. Yleensä hellenisti-juutalaiset olivat vapaamielisiä kuten Stefanos. Shaauul/ meidän Paavali sen sijaan oli ankarampi lain kiivailija kuin Palestiinan juutalaiset. Hän painotti Tooraa:n sääntöjä ja se näkyy APT::n tekstissä. Shaauul ei tarvinnut mitään hellenististä ”Khristos”:sta, koska jo sana ”hellenismi” oli Shaauul:n kaltaisille kiihkoilijoille kirosana!

• Jeshajaahuu 500 vuotta ennen Shaauul:a kuvaa Jahvee:n perinnettä näin. Jae 3: ”ja sinä ( Tsion-Jeruushalajiim ) olet oleva kaunis kruunu Adoonaj-Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Elohiim-Jumalan huomassa.” Heprealainen teksti puhuu juutalaisten historiasta: He pääsevät Babylonian orjuudesta ja näkevät Jahvee:n kirkkauden!

• Palaamme APT:in. Ieesoukseen uskovien mielestä Shaauul:sta tuli murhamies, kun hän löi mäsäksi Stefanoksen pään. Mutta Shaauul uskoi tehneensä sankariteon! Hän ei tehnyt sitä ”Kolmiyhteisen Jumalan” nimessä vaan tekstimme Jahvee:n pyhässä nimessä!

• Myöhemmin heprealaisesta Shaauul:sta tuli kreikkalainen Paulos/ UT:n Paavali. Kivitettyään Stefanoksen v. 36 hän väitti jo samana vuonna tavanneensa Kristuksen, joka oli muuttanut hänet kokonaan. Paulos kertoo itse kirjeissään mikä sekasotku siitä tuli srk:lle.

• Kuulija huomaa, että UT:ssa on aineksia, joita ei voi sulattaa yhdeksi opiksi. Myöhemmät keisarit pakottivat perinteen yhden valtion yhden kirkon yhdeksi opiksi. Siitä heitettiin ulos osa perinnettä, juutalaiset ja heidän Jeshuuaa:nsa! Kirkon oppi putsattiin, perinnesärmät tasoitettiin! 400-luvulla esim. kirkkoisä Augustinus sävelsi yhä uutta, puhumattakaan Tuomas Aquinolaisesta 1200-luvulla ja Martti Lutherista 1500-luvulla! Tänään Suomen Ev.-lut. kirkko ei sano aamen:ta niille ajoille!

• UT:ssa ei ole kirkon myöhempiä oppeja, vaan UT:ssa kerrotaan arkielämän tapahtumista silloisissa tilanteissa. Jeshuuaa:n ja hänen yhteisönsä ristiriita, ja alku-srk:n arameankielisten ja kreikankielisten ristiriita jäi vaikuttamaan pysyvästi kristinuskoon. Uskonperinteiden voimatekijät kummittelivat Theodosiuksen aikaan v. 380 jo niin rajusti, että keisarin sotilaiden oli pakko tappaa ”väärä-uskoiset”, jotta valtio pysyi koossa! Nyt 1600 vuotta myöhemmin ”Kristuksen sijainen maan päällä” eli Rooman paavi pyytää mennyttä anteeksi.

• Puhummeko me tänään ”Jeesuksesta” vai ”Jeshuuaa”:sta, se jatkaa Stefanos:n ja Shaauul:n sotaa! Nimen valinta vaikuttaa kristittyjen suhteissa toisiinsa, juutalaisiin ja muhamettilaisiin! Jotta kirkkolaitos säilyi hengissä aikansa tilanteessa, oikeaoppiset tappoivat alkuperäisen uskon! Tänään kuulija ei näe ongelmaa sanassa ”Jeesus”, koska kuulija ”uskoo kirkkoon” eikä pyhiin kirjoituksiin! ”Kotimaa”-lehti tutki asian pari vuotta sitten.

• V. 325 Rooman keisari Konstantinuksen oppi ”Kristuksesta” voitti Nikaian ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Se antoi Ieesous:kseen uskoville uskonnonvapauden ja ”Kristusta Jumalana ja ihmisenä” hurrattiin. Se politiikka selvitti siihenastiset riidat ja valtio alkoi suojella kristittyjä. Mutta pari vuotta sitten Suomen Ev.-lut. arkkipiispa pahoitteli H:ngin muistomerkin äärellä meidän juutalais-vihaamme!

• Maailmankuulu roomalaiskatolilainen Hans Kung arvioi Theodosiusta juutalaisten näkökulmasta. Kung ei hurraa keisaria uskon sankariksi vaan vertaa häntä Neero:on ja Deciukseen. He vainosivat kristittyjä. Theodosiuksen valtiokirkko alkoi lakiin perustuvasti vainota juutalaisia. Siten ”vainotusta kirkosta tuli vainoava kirkko”, sanoo Hans Kung.

• UT:n mukaan riitely Jeshuuaa:sta alkoi jo hänen aikansa juutalais-yhteisössä: Toiset näkivät hänessä Jumalan, toiset Saatanan. Seuraajat pitivät häntä Mashiiaa:na, joka vapahtaa Israelin roomalaisista. Vastustajat pitivät Jeshuuaa:a rikollisena, joka ansaitsi kuolemantuomion.

• Kun tuo ihmisten nimittämä ”Jumala-Beelsebuul-Saatana” ristiinnaulittiin, yhdet juutalaiset kokivat hänet ylösnousseeksi, toiset sanoivat että ruumis oli varastettu. Kolmannet eli muhamettilaiset 650 vuotta myöhemmin sanoivat, että Jeesus ei kuollut ristillä vaan siellä oli samannäköinen mies.

• UT:n mukaan Shaauul sekoili kristittyjen kanssa. Ja myöhemmin Paavali tappeli kuin mielipuoli Shaauul:a eli entistä minäänsä vastaan! Lue hänen kirjeistään!

• Pelastustotuuden jumalallinen ykseys ruumiillistui uskovaisissa kahtena sovittamattomana voimana: Uskovaiset syttyivät omassa ryhmässään mielipuoliseen taivaaniloon mutta samasta ilosta he repivät uskopuolisten silmät päästä! Lue Paavalin kirjeistä.

• Tuota uskovaisten rajua kiihkoa ja väkivaltaa selittää Raamatun Jahvee:n kaksois-luonne: Sen mukaan Jahvee joskus armahtaa ihmisen, mutta joskus hän rankaisee ja tappaa ihmisen ilman armoa! Sillä tavalla Jumala rakastaa ihmistä vastakohtien kautta ja laidasta laitaan. Täydellinen Jumala rakastaa täydellisesti!

• Jahvee:ssa pelastavan rakkauden äärilaidat sulavat yhdeksi. Sitä itsekäs ihminen ei käsitä, ja siksi hän suuttuu Jumalalle ja vihaa toisen ryhmän uskovaisia. Siinä rakkaudettomassa sodassa kristityt ”antautuvat Saatanalle” kuten heidän oma sanontansa sanoo.

• 22000 kirkkokuntaa tämän päivän maailmassa todistaa kristittyjen epäonnistumisesta ja epäuskosta: Me olemme hyväksyneet sen, että Riivaaja on repinyt yhden Jeesuksen 22000 palaseksi eli kirkkokunnaksi.

Shaaloom!

Okussa tiistai, 10. tammikuuta 2006

Jorma Luostarinen

maasta tullut/ maahan menevä