SAARNA

SANA-JP

LIT/ II

2 VSK

OKU KIRKKO pe 25.3. -05 klo 10

PITKÄPERJANTAI

musta

JS 53

”Jumalan Karitsa”/ ”Jeesus kuolee”

VIRRET

67: 1, 2 1

75: 1, 2 5

63: 1-4 10

66: 1, 2 12

72: 1- 15

- 18

Saarna käsittelee ihmisen suhdetta Jumalaan ja näyttää tien pelastukseen. Pelastunut maan tomu saa elää, pääsee pois syyllisyydestä ja kuolemasta. Sinä ja minä tulemme maaksi jälleen, jotta Jumalasta tulisi meille kaikkivaltias. Hän on iankaikkisesti vapaa syyllisyydestä ja kuolemasta. Kuolevainen ihminen löytää tarkoituksen yhteydessä Jumalaan, tuntiessaan hänen tahtonsa. Se näkyy Israelin kansan suullisessa ilmoitusperinteessä ja tarkentuu heidän kirjoituksissaan.

Saarnassa vain pelastusasia painaa, muu on roskaa! Täältä sinulle puhutaan muinaisia pyhiä kirjoituksia. Niitä selitetään yhteydessä Israelin kansan historiaan, mitä ne silloin tarkoittivat. Historiallisella matkalla eteenpäin, esim. meille pakanoille, Jahven sanan tarkoitus ei muutu, vaikka ihmiset ovat sitä aina yrittäneet muuttaa! Saarnassa tuodaan menneen ajan ilmoitus meillepäin, meidän aikaamme, temppeliimme tänä aamuna.

Kirkkolain mukaan pappi saa saarnata päivän VT:n tekstistä ( JS 53 ). Sen seemiläiseen syntyaikaan 2500 v: a sitten ei ollut kristinuskoa, ei kirkkoa, ei Galilean Jeshuaa.

Kun ”Jeesukseksi” sanottu Jeshua teloitettiin Golgatalla, perimätieto hänestä levisi ulkomaille Rooman valtakuntaan. Apostoli Paavalin lähetystyön jälkeen kreikkalaiset pakanat alkoivat puhua Jeesuksesta, jota historian juutalainen Jeshua ei paljoa ollut! Tuosta kulttuurimuutoksesta syntyi juutalais-kristillinen pakanoiden alkukirkko Rooman valtakuntaan. Se muotoutui 300-luvulle tultaessa kristinuskon valtiokirkoksi ja levisi 2000 v:n aikana ympäri maailmaa. Sen perinteen jatkoa on suomalainen kristinusko, yksi 22000 kirkkokunnasta - juutalaisista erillään.

Me elämme apostoli Paavalin pakanoiden perinteessä. Siihen kuuluu jumalanpalveluksemme ja päivän aihe ”Jumalan Karitsa”/ ”Jeesus kuolee”. Kun juutalainen Paavali saarnasi kreikkalaisille ”Jeesusta”, hän tarkoitti oman perinteensä Jeshuaa. Kun hän saarnasi Jumalaa, hän tarkoitti juutalaisten Jahvea! Kristinusko oli aluksi juutalaisuuden sisäinen lahko mutta myöhemmin se irtautui juutalaisesta juuresta! Nyt Ev.-lut. kirkko suree tuota menetystä asiakirjassa Kirkko ja Israel 2000. Todetaan, että ”kirkko on Jumalan kansa yhdessä Israelin kanssa”.

Tässä saarnassa ammennetaan heprealaisten Raamatusta/ Tanakh. Päivän JS kertoo juutalaisten historiasta, siitä mitä heidän Jumalansa sanoi profeetta Jesajan eli Jeshajahun suulla. Jotta me pakanat eri aikana, eri kulttuurissa, eri kielialueella, ymmärtäisimme kirjoituksia, meidän pitää tuntea niiden paikka heprealaisten perinteessä. Se on mittapuu, kun arvioimme omaa uskontoa! Yleensä kristityt eivät kiinnostuneet juutalaisten tavasta lukea Raamattua. Se todettiin myös päivän rippisanoissa, jotka kuulitte jumalanpalveluksen alussa. Kirkko ja Israel -asiakirja tunnustaa syyllisyytemme.

Raamatussa/ Tanakh puhuu Jahve/ Jehova. Se on Jumalan nimi ikuisesti. Kun tavallinen nykyajan outokumpulainen puhuu ”Jumalasta”, hän ei tarkoita Jahvea! Yleisesti ottaen kristityt eivät ymmärrä Jahvesta mitään, koska he eivät antisemitismissään hyväksy juutalaisten perinnettä. - Mitä seemiläistä meillä on tässä kirkkosalissa? - Raamatun Jumalalla on nimi, mutta sitä ei lausuta turhaan. Siksi pitäisi puhua juutalaiseen tyyliin Adonaista = Herra tai Hashemistä = Nimi.

Otetaan kohtia papinkoulun opettaja Ilmari Soisalon-Soinisen kirjasta Israelin kansan historia. Siinä näkyy JS:n ajan historiallinen tilanne :

Assyrian Tiglatpileser sai verotuloja Syyria-Palestiinan valtioilta. Sota niitä vastaan alkoi v. 734 eKr. Tiglatpileser kulki joukkoineen Israelin läpi etelään filistealaisten alueelle ja sieltä Gasaan. Egyptin purolle perustettiin tukikohta ja katkaistiin yhteydet Egyptiin. Palestiinan valtiot jäivät mottiin. Juudan valtio maksoi veroa edelleen. Assyrian joukot herättivät kauhua kaikkialla. Israelin kaupungit vallattiin, paitsi Samaria. Maanviljelijät saivat jäädä mutta rikas yläluokka vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Heidän tilalleen tuotiin uutta väestöä. Juutalaiset hajotettiin pieniksi ryhmiksi Mesopotamian eri osiin tarkoituksena sulauttaa heidät valtakulttuuriin ja uskontoon. V. 721 Sargon II valloitti Samarian. Sieltä kuljetettiin pois 30000 yläluokan pappia, ammattihenkilöä, virkamiestä ja oppinutta.

Otetaan lainaus papinkoulun opettaja-pastori Heikki Räisäsen kirjasta Raamattutieto. Se valottaa päivän tekstiä Herran kärsivästä palvelijasta/ ebed Jahve: ”Pakkosiirtolaisuuden aikana esiintyi tuntematon profeetta, jonka puhetta on koottu JS:n 40-45. Häntä on tapana nimittää Deuterojesajaksi eli Toiseksi Jesajaksi. Tämän julistajan näköpiirissä on jo Babylonian …suurvalta-aseman luhistuminen. Persian kuningas Kyyros kulkee jo voitosta voittoon. Toiselle Jesajalle Persian kuningas on Israelin Jumalan välikappale, jonka avulla kansa vapautuu pakkosiirtolaisuudesta. Runollisesti … profeetta lohduttaa kansaansa ja vakuuttaa uuden … ajan olevan … edessä.” Räisäsen mukaan Jesaja edustaa ensimmäisen kerran selvää yksijumalisuutta: Jahve on ainoa! Aikaisemmassa Israelin historiassa toisten jumalien olemassaolo myönnettiin, mutta kansan piti palvoa sen omaa Jumalaa. Jesajalle Jahve on koko maailman hallitsija, joka johtaa maailman historiaa.

Vielä lainaus Räisäseltä: ”Erityisen merkityksen ovat jälkimaailman silmissä saaneet … Jesajan laulut Jahven kärsivästä palvelijasta… Kristityt näkivät näissä ennustuksia Jeesuksen kärsimystiestä. On epävarmaa ketä profeetta itse on ajatellut; hän puhuu Jahven palvelijasta menneen eikä tulevan ajan muodossa. Kun palvelija-nimitys kuitenkin … selvästi tarkoittaa Israelia, on todennäköisintä, että lauluissa tulkitaan Israelin tai jonkin sen osan kärsimyksiä, jotka koituvat muiden hyväksi.”

Katsotaan jae jakeelta JS 53: 1-12:

1. Israel uskoo hitaasti Herran sanaa/ davar Jahve.

2. Kärsivä palvelija/ eded Jahve on alhainen mutta Adonaille mieleinen. Hän on elänyt ennen Jeshajahua, esim: ”Hän kasvoi … kuin vesa”,

3. ”hyljeksitty hän oli ”. Ebed Jahve on ”hän”. Kuka hän: Israelko?, Jeshajahuko tai joku muu profeetta?. Tarkoittaako Ebed Jahve Israelin suurmiestä: Abrahamia, Moosesta, Daavidia? Vai puhuuko Jeshajahu juutalaisten Mashiasta/ Voideltu? Kristillisen perinteen mukaan JS 53 tarkoittaa tulevaa Jeesus-Messiasta, mutta siihen Jeshajahun oppilaat eivät usko. Juutalaisille ja kristityille JS 53:lla on siis aivan erilainen merkitys! Jos VT:n seemiläistä ilmoitusta pidetään pelastustotuuden pohjana, silloin Jahven juutalaiset ovat oikeassa! Kirkko kehittyi Israelin ulkopuolella vasta Jeshuan jälkeen, ja jo sillä perusteella kristinusko on huonompaa totuutta. Korvausteologia voitti kristinuskon sisällä ja vääristi VT:n tulkinnan: Kristityt alkoivat virheellisesti selittää UT:lla VT:a, kun oikea järjestys on päinvastainen: Jahve ilmoitti itsensä VT:ssa eikä hän siinä sano muuttavansa ilmoitusta! Kysy asiaa juutalaisilta! He tuntevat oman perinteensä! Korvausteologialla pakonomaisesti perusteltiin kristinuskonto Israelin ohi ja alettiin antisemitistisesti vihata sitä! VT:sta otettiin sopivia kohtia uuden uskonnon käyttöön ja Jahven Henki Israelin historiassa putsattiin pois! Tänään kirkon asiakirja ikävöi alkukirkon aikaa, jolloin kristityt ja juutalaiset lauloivat samoja virsiä. Nyt 2000 v:a myöhemmin nähdään, että juutalaisuus on yhä pelastustie eikä uskonto! Siinä puhuu Raamatun ilmoitusperinteen Jahve, mutta kristityt ovat hylänneet ilmoitusperinteen. Siksi kristinusko tulee tulevaisuudessa olemaan kulttuurijäänne, jonka alkumerkitys katoaa - yli 22000 perinteeksi: Etsivä, kuoleva, syyllinen maan tomu ei löydä pelastuskokemusta! Kristityillä on kansallisvaltioissaan vielä nyt uskonto mutta se muuntuu yleisuskonnollisuudeksi! Mikään uskonto ei pelasta ilman Jumalan kohtaamista! Huumorilla voidaan sanoa, että teidän ”Jeesuksenne” viittaa juutalaisen Jahven asioihin! Profeetta Jeshua ei koskaan perustanut kristinuskoa eikä povannut sen tulevaa kehitystä. Hän jymähti ikuisesti oman aikansa juutalaiseksi. Teidän on pakko puhua ”Jeesuksesta”, koska kirkon perinteessä on vain korvausteologian Jeesus - ilman oikeaa Jeshuaa! Kirkon korvausteologia muutti Jeshuan Jeesukseksi ja hänellä kirkko antisemitistisesti vihaa juutalaisia tänäkin päivänä. Nyt se myönnetään Kirkko ja Israel asiakirjassa. Kirkon englanninkielisissä uutisissa 14.2.2001 asiaa pyydetään anteeksi, sitä vaaditaan ”opetettavaksi srk:issa” ja Lutherin antisemitismi ”perinjuurin tutkittavaksi”.

4. Jahve sysää palvelijalleen toisten syyn. Hän kantoi ”toisten kivut”, ”taakan”, ”sairaudet”.

5. Ebed Jahve on sijaiskärsijä: ”Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet”.

6. Adonai pani ”meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen”.

7. Ebed Jahve ei puolustaudu vaan hän on ”kuin karitsa joka teuraaksi viedään”.

8. Hänet viedään oikeussalista vankilaan ja kuolemaan.

9. Hänelle annetaan syntisten hautapaikka ja rikkaiden hautapaikka.

10. Adonain tahdon mukaan palvelija näkee jälkeläisensä, kun hän tulee sovitusuhriksi.

11. ”Ahdistuksen jälkeen” ebed Jahve ”näkee valon”/ itsensä täydellisenä.

12. Hän käy kuolemaan ja saa historiallisen suuruuden. Hänen valtansa tulee siitä, että hän kärsii syntisten kuoleman olematta syntinen; hän kantaa syntisten synnit eikä välitä tappajistaan.

Miten meidän pakanoiden pitää nyt 2500 v:a myöhemmin käsittää JS:n saarna Herran kärsivästä palvelijasta? Kuka hän oli/ on? Siihen teksti ei vastaa. Siinä vain sanotaan, että hän on elänyt. Juutalaiset ovat siinä hienossa asemassa, että ebed Jahve on heikäläisiä ja heitä varten. Ilman heitä meillä ei ole pelastusmahdollisuutta!

Outokumpu 15.3.2005

Jorma Luostarinen

maasta luotu