SAARNA

MESSU

LIT.

2. VSK

OKU KIRKKO 6.3. -05 klo 10

4 paast. ajan su ( laetare )

violetti/ sininen/ I I

Aam 8: 11-12

Elämän leipä

VIRRET

205: 1-3 1

- 7

417: 1, 2 12

224: 1, 2 14

451: 1- 19

225 HPE

Saarna käsittelee ihmisen suhdetta Jumalaan. Siinä yhteydessä maan tomu pelastuu: saa elää; pääsee pois syyllisyydestä ja kuolemasta. Sinä ja minä tulemme maaksi jälleen, jotta Jumala tulisi meille kaikkivaltiaaksi. Hän on iankaikkisesti vapaa syyllisyydestä ja kuolemasta. Kuolevainen ihminen löytää tarkoituksen tuntiessaan Jumalan tahdon. Se näkyy Israelin kansan suullisessa ilmoitusperinteessä ja tarkentuu kirjoitetuissa teksteissä.

Saarnassa vain Jumalan asia painaa, muu on roskaa! Täältä sinulle puhutaan muinaisia pyhiä kirjoituksia. Niitä selitetään menneisyyden tapahtumien valossa: Mitä ne silloin tarkoittivat. Historian matkalla eteenpäin, esim. meille, Jumalan sanan tarkoitus ei muutu, vaikka ihmiset ovat sitä aina muuttaneet! Saarnassa tuodaan menneen ajan ilmoitus meille, meidän aikaamme, meidän temppeliimme tänä aamuna.

Kirkkolain mukaan pappi saa saarnata päivän VT:n tekstistä ( Aam. 8: 11-12 ). Sen seemiläiseen syntyaikaan 2700 v: a sitten ei ollut kristinuskoa, ei kirkkoa, ei Galilean Jeshuaa.

Kun ”Jeesukseksi” sanottu Jeshua teloitettiin Golgatalla, hänestä kertova perimätieto levisi ulkomaille. Apostoli Paavalin lähetystyön jälkeen kreikkalaiset pakanat alkoivat puhua Jeesuksesta, jota historiallinen juutalainen Jeshua ei kovinkaan paljon ollut! Tuosta kulttuurimuutoksesta syntyi juutalaisten ja pakanoiden alkukirkko Rooman valtakunnassa. Siitä muotoutui 300-luvulla kristinuskon valtiokirkko. Se levisi 2000 v:n aikana ympäri maailmaa. Sen perinteen jatkoa on suomalainen kristinusko ja Suomen Ev.-lut. kirkon toiminta.

Elämme siis apostoli Paavalin pakanakuulijoiden perinteessä. Siihen kuuluu meidän jumalanpalveluksemme, messumme ja päivän aihe ”elämän leipä”. Kun juutalainen Paavali saarnasi Jeesusta, hän tarkoitti oman heimonsa Jeshuaa. Kun hän saarnasi Jumalaa, hän tarkoitti juutalaisten isien Jumalaa!

Tässä saarnassa ammennetaan heprealaisten Raamatusta/ Tanakh. Päivän teksti Aam: ssa kertoo juutalaisten historiasta, siitä mitä Jumala sanoi kansalle profeetta Aamoksen suulla. Jotta me pakanat eri aikana, eri kulttuurissa, eri kielialueella, ymmärtäisimme kirjoituksia, meidän pitää tuntea niiden paikka heprealaisten perinteessä.

Yleensä kristityt eivät kiinnostuneet juutalaisten tavasta lukea Raamattua. Sen sanoo myös päivän rippisanat, jotka kuulitte jumalanpalveluksen alussa. Kirkko ja Israel -asiakirja on kirkon kova tunnustus sitä itseään, siis meitäkin, vastaan! Raamatussa/ Tanakhissa puhuu Jahve/ Jehova. Se on Jumalan pyhä nimi iankaikkisesti. Kun tavallinen nykyajan okulainen puhuu ”Jumalasta”, hän ei tarkoita Jahvea! Yleisesti ottaen kristityt eivät ymmärrä Jahvesta mitään, koska hän ei ole saanut hapattaa uskoamme! Hänen nimensä lausumista turhaan pitää välttää ja korvata se juutalaiseen tyyliin sanoilla Adonai/ Herra tai Hashem/ Nimi.

Otetaan valmis lainaus ( ”Virtuaalikoulu” ) profeetta Aamoksen historiallisesta ajasta:

”Aamoksen ilmeisesti lyhytaikainen toiminta liittyy Israelin valtakunnan viimeisiin vuosikymmeniin, 760- tai 750-luvulle eKr. Kiinnekohdan tarjoaa 1:1, jonka mukaan Juudan kuninkaana oli Ussia (784-742) ja Israelin kuninkaana Jerobeam (787-747). Käsitykset siitä, missä vaiheessa kirja on saanut lopullisen muotonsa, vaihtelevat suuresti. Aamos itse oli kotoisin Juudan puolelta Tekoasta, mutta hän esiintyy Israelissa. Tämän vuoksi Pohjoisvaltion vallanpitäjät haluavat ajaa hänet pois maastaan tuomiota saarnaamasta (7:10-17). Profeetta ei ollut ammatiltaan pappi, vaan paimen (7:14). Tämä ei ilmeisesti tarkoita tavallista paimenta vaan paimenen esimiestä, jonka asiana oli huolehtia temppelin uhrieläinten riittävyydestä. Hänen toimintansa ajoittuu taloudellisen hyvinvoinnin jaksoon, jonka keskellä moraalin perusta oli murentunut ja sosiaalinen eriarvoisuus kärjistynyt. Kritiikki kohdistuu ennen muuta yhteiskunnan yläkerrosta, rikkaita ja pappeja kohtaan. Jumalaa palveltiin edelleen ja uhrit uhrattiin, mutta sydän oli muualla kuin mukana jumalanpalveluksessa. Aamoksen julistusta leimaa tuomio, joka muutaman vuosikymmenen kuluttua osoittautui oikeaksi. Juuri tästä näkökulmasta Aamoksen kirja aukeaa myös osana VT:n kokonaisuutta: Hän oli Hoosean tavoin yksi viimeisistä varoittajista, joita ei kuunneltu ja seurauksena oli Jumalan tuomio. … Pohjoisvaltio (Israel) sortui ja sen rippeiden toivoksi jää paluu Daavidin suvun huomaan. Kun eteläinen Juudakin n. 150 vuotta myöhemmin tuhoutui, kaikki näytti olevan lopussa. Senkin jälkeen kuitenkin luettiin niitä ennustuksia, joiden mukaan Jumala muistaa Daavidille antamansa lupaukset.”

Päivän tekstin ( Aam 8: 11-12 ) edellä olevat 2 jaetta Jahven tuomion päivästä valaisevat tekstiämme: ”9 -- Sinä päivänä -- sanoo Herra Jumala -- minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää. 10 Minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteen ja ajatan teidän päänne paljaaksi. Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä.”

• Jahve lähettää Assyrian sotimaan epäuskoista Israelia vastaan: Epäjumalien palvonnasta tulee Israelille rangaistus.

• Pakanakansa toimii lyömisen välineenä Jumalan poikaa eli Israelia vastaan.

• Adonai/ Herra puhuu Aamoksen suulla. Hän ei muuta viestin yhtään pilkkua.

• Jahven päivänä hänen valtakuntansa toteutuu.

• Hyökkäykset sitä vastaan loppuvat.

Kristitylle kuulijalle Jumalan sana/ davar Jahve on melko vieras. Matkallaan kirkko on opettanut antisemitistisesti halveksimaan juutalaisia, kuten Ev.-lut. kirkko myöntää katumusvirressään. Tavallinen luterilainen pitää VT:a huonompana kuin UT, vaikka VT vanhempana perinteenä on luotettavampi! Paavalin jälkeen kirkko loi korvausteologian, jolla se varasti juutalaisten siunaukset kirkolle: Adonai muka oli hylännyt oman kansansa! Sellaista puppua ei Aamoksen Herra sano! Korvausteologialla Jahven kansa heitettiin kirkosta ulos. Käytännössä korvausteologia näkyy kristillisenä antisemitisminä!

Jos pidämme Raamatun perinteitä pelastustienä, silloin me rakastamme VT:a, sen juutalaiskansaa; annamme korkeimman kunnian Israelin Jumalalle. Muuten: Sitä teidän ”Jeesuksennekin” opetti silloin kun hän vielä oli Jeshua! Paavalin kreikkalainen kuulijakunta käänsi Jeshuan kreikkalaisille sopivaksi ”Jeesus-Kristukseksi” mutta hänessä alkuperäinen Jeshua tapettiin! Kristityt tappavat siis ”Jeesuksellaan” Jeshuan, vaikka syyttävät juutalaisia Jeesuksen tappamisesta!

Ainut oikea tapa lukea Raamattua on aloittaa VT:sta ja selittää sillä UT:a! UT:sta aloittaminen on kirkon korvausteologiaa ja sillä vihataan juutalaisia! Kirkon perinne sanoo siis Jahven sanan totuuden nurinpäin selittäessään Kristuksella VT:a! Siksi juutalaiset yleensä eivät tarvitse mitään UT:a! He pelastuvat Jahven poikina ja tyttärinä hänen valtakuntaansa ja pakanat jäävät ulkopuolelle. Sitä sanoo päivän Aamos 8. Siksi kristityt voivat vain vihata juutalaisia.

VT:ssa Jahve näyttää pelastustien Israelin kansalle ja sen kautta pakanoille, siis meillekin: Kun tuomiopäivän pasuuna soi Israelille, myös pakanat pitäkööt silmät ja korvat auki! Mutta Jahven kansan ulkopuolella me pakanat olemme erityisen kurjassa asemassa. Vain yhteydessä juutalaisiin voisimme pelastua Aamoksen Jumalan taivaaseen!

Jeshuan kuoleman jälkeen alkukristityt kokivat n. 50 v:a uuden uskon riemua yhdessä juutalaisten kanssa. Mutta sitten Rooman keisarin valtiokirkko turmeli yhteisen ilon: Oppi meni rakkauden edelle ja kirkon työntekijät toteuttivat valtion politiikkaa. Jahven kansa ja juutalais-kristityt heitettiin ulos - harhaoppisten helvettiin. Siitä syntyi kirkkoon rautainen kylmä puoli, joka aiheuttaa meidän syyllisyytemme. Kirkon perinteen kovuus näkyy sen hallinnossa ja oikeuden käytössä. Se on pakanoiden itsetekemä oma vika, myrkkyä teidän Jeesukselle! Nyt Ev.-lut. kirkko itkeekin menneen ajan syntiä asiakirjassa Kirkko ja Israel 2000.

Palataan Aamoksen tekstiin ( Aam. 8: 11-12 )

• ”Herran sana”/ davar Jahve näkyy hänen ilmoituksessaan.

• Se on Toora/ 5 Mooseksen kirjaa.

• Sana kaitsee kansaa Adonain tahtoon.

• Aamos toimii Jahven suun puhetorvena.

• Hän luo elämän sanalla.

• Hashem kaitsee sanan valossa poikaansa ja tytärtään maailmanhistorian täyttymykseen.

• Aamos puhuu profeettojen ammattikielellä: ”Näin sanoo Herra”/ koh amar Jahve. Assyria tuhoaa Israelin mutta jäännös pelastuu: jää henkiin, palaa evakosta kotimaahan.

• Jahven päivänä hän lähettää nälänhädän lapsilleen. Se ei ole leivän ja veden nälkää vaan ”Jahven sanan kuulemisen nälkää”.

• Se tarkoittaa: Adonai ei puhu ja siksi kansa ei kuule.

• Adonai puhuu mutta kansa ei kykene kuulemaan. Kansa vaikeassa sotatilanteessa tarvitsisi lohdutusta ja pelastusta mutta se ei näe eikä kuule Jumalaa. Kuurot korvat ja sokeat silmät ovat siis kuulijan ongelma.

• Adonai-Herra voi myös paaduttaa israelilaiset, jotta he eivät kuule. Silloin heidän sydämensä kovenee kuin faraolla. Jahve kovetti faraon sydämen ja siksi hän tuhosi Israelia, kun se pakeni Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

Aamoksen näky on vakava. Kristitty omassa paatumuksessaan ei näe ainoan Jumalan armoa! Aamoksen taivas on täynnä rakkautta ja kirkkautta/ kavod - Jumalan tahdon mukaan! Me kristillisessä perinteessä Israelin ulkopuolella olemme vieraan kreikkalaisen hengen hapattamia. Perinteemme irtautui davar Jahvesta/ Jumalan sanasta. Siksi hän paaduttaa meidät nollille: Uskonnostamme tulee hengetön uskontolaitos, jossa virkamiehet käyvät töissä; seurakunta saa mielivallan vihata Raamatun totuutta! Outokummussa kuuluukin jo paatuneiden ihmisten laulu: Srk:n tulee palvella asiakkaita! Kuka kaipaa Aamoksen Jahven sanaa!

VT:n Jumala ei säästä omaa kansaansa, kun se on hakoteillä! Miksi hän säästäisi meitä pakanoita, jotka Israelin perinteen ulkopuolella voimme vain hapuilla pimeässä? Me olemme tosi kurjassa tilanteessa.

Aamos sanoo Israelille tulevasta tuomiopäivästä: ”Ihmiset hoippuvat, …harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.”

Saaha nähä minkä tuomion me saamme - tuona päivänä!

Okussa 23.2.2005

Jorma Luostarinen

maasta luotu/ maahan menevä