SAARNA

MESSU

LIT

OKUN KIRKKO 2.3.03 klo 10

LASKIAISSU

JUMALAN RAKKAUDEN UHRITIE

MK 10: 32 - 45

301: 1-2 1

54 7

298: 1-4 12

56: 5, 6 14

57: 1- 19

221 HPE

Tässä profetoidaan eli julistetaan Kirjoitusten sanomaa miten syntinen ihminen pelastuu. Tässä ei ratkaista ongelmaa. MK:n perikoopilla on otsikko "Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan". Ajatus liittyy tähän laskiaissunnuntaihin. Laskiaisena laskeudutaan pääsiäistä edeltävään paastoon. Adventin, joulun, loppiaisen juhla-aika ylhäällä on ohi, nyt kuljetaan alhaalla Jerusalemiin yhdessä Jehoshuan ja opetuslasten kanssa.

Kuoleman tie Jerusalemiin kulkee alhaalla Jordanin laaksossa mutta ennen kaupunkia se nousee ylöspäin, kunnes Daavidin kaupunki näkyy. Ajatus liittyy paastoon: Kuolevainen syyllinen ihminen häpeässä kulkee Mestarin kanssa kohti pääsiäistä, elämää. Alhaalla ollaan kuoleman varjon maassa, mutta siellä uskotaan, katsotaan ylöspäin sinne mistä apu tulee!

Jehoshua kulkee edellä. Mukana on sisäpiiri, ne 12, ja laajempi joukko. Opetuslasten puolisot järjestävät ruokahuollon, käyvät kaupassa, valmistavat leposijat matkalaisille. MK kertoo, että levottomuus valtaa oppilaat. Mestarin puhe ihmetyttää. Hän selostaa, että nyt Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan, luovuttavat pakanoille, herjaavat, kurittavat ja tappavat. Mutta 3. päivänä hän nousee kuolleista.

Jehoshua juutalaisena tietää Jerusalemin historian. Se oli yli 1000 vuotta sitten Kanaanin kulttikeskus, ennen kuin Israelin heimot saapuivat sinne Egyptin orjuudesta. Mooses oli Jahven johdolla tuonut kansan Kanaanin portille; vasta Joosua valloitti maan heprealaisille. Satojen vuosien kuluessa Jerusalemista tuli Jahven tytär Siion, Daavidin kaupunki. Sille isien Jumala lupasi esikoisosan maailman kansojen joukossa. Jahve kutsui Abrahamin. Hän teki liiton Mooseksen ja Daavidin kanssa ikiajoiksi. Siten Israelin kansa valittiin maailman valoksi kansojen joukossa ja sen keskuudesta oli nouseva Masiah, Messias. Sitä kuuluttivat profeetat, Jahven puhetorvet. Sitä mietiskelivät rabbit, lainopettajat ja kirjoitusten selittäjät.

Kun Jehoshuan väki kulkee Jerusalemiin, se menee Jahven historian näyttämölle: Jahven käskystä Salomo rakensi loistavan temppelin Jerusalemiin, sinne sijoitettiin liiton arkki ja toora, laki. Jerusalemista kuningas hallitsi suurvaltaa Lähi-idässä. Taistelut käytiin assurialaisten, babylonialaisten ja muiden valloittajien kanssa. Jerusalem tuhottiin jo 500 vuotta sitten mutta se rakennettiin uudelleen, kun Koores, Persian kuningas, oli suosiollinen.

Jos opetuslapsilla on vähänkin tietoa kansan historiasta, he tajuavat Mestarin puhetta Jerusalemin erityismerkityksestä ja siitä mihin nyt kuljetaan. Hämmästystä herättää Jehoshuan puhe Ihmisen Pojasta. Ketä hän sillä tarkoittaa?

Sama tuttu juttu se on kaikkialla elämässä: Kun me kuolevaiset, syylliset ihmiset häpeässä, olemme matkalla Jerusalemiin, emme tajua matkan merkitystä matkan aikana. Se valkenee vasta kun matka on ohi. Vasta kun me olemme tehneet Jerusalemin matkan, me käsitämme, mitä siitä ajattelemme. Samoin on elämämme käsittäminen. Vasta kun aikamme täällä päättyy, on päättymässä, tajuamme mitä siitä ajattelemme. Meidät tuomitaan sen mukaan mitä jätämme tekemättä!

Sebedeuksen pojat kysyvät Mestarilta, että toinen saisi istua hänen oikealla puolella, toinen vasemmalla. He tavoittelevat etummaisia istuimia! Ei ihme, että toiset suuttuvat moiseen ylpeyteen! Mestari tokaisee: "Te ette tiedä mitä pyydätte!" Hän puhuu omasta maljastaan, jonka hän joutuu juomaan ja kasteesta, jolla hänet kastetaan. Jaakob ja Johannes joutuvat samaan rääkkiin! Mestari ei voi jakaa etusijoja valtakunnassa, vaan "ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu".

MK:n perikoopissa puhutaan kirkkaudesta, joka tulee Mestarilta. Kirkkaus, heprean kavod, on Jahven kunniaa, valoa, voimaa, painavuutta hänen luomassaan maailmassa. Kavod on ollut ja tulee olemaan ikuisesti kuten Jahve, Herra. Opetuslapset näkevät kirkkauden opettajassaan, hänen sanoissa, teoissa, persoonassa, hänen ihmeellisessä puheessaan Ihmisen Pojasta, jonka mahtimiehet törkeästi tappavat.

Mooseksen ja Daavidin perinteessä kavod nähtiin erämaan tulipatsaassa, tulisoihdussa, kun Mooses keskusteli Jahven kanssa. Kirkkauden savu verhosi tienoon, kun Herra puhui. Mooses ei voinut nähdä Jahvea kasvoista kasvoihin vaan ainoastaan selkäpuolelta ja silloinkin sumussa ja savussa. Salomon temppelissä Jahven kirkkauden uskovaiset näkivät lampun loisteessa, suitsukkeessa ja kynttilän liekissä alttarilla. Kun ylipappi astui kerran vuodessa temppelin kaikkein pyhimpään, hän näki kirkkauden tyhjän huoneen palavassa tuikussa. Ei siis ihme, että Jehoshua joutuu monesti selostamaan köyhille oppilaille taivaan kirkkautta! MK:n perimätieto korostaa: He eivät ymmärrä! Alkusrk tallentaa perimätietoa Jeesuksesta, joka on kreikankielinen käännösnimi juutalaisesta nimestä Jehoshua. MK:n alkusrk katsoo Mestaria historiallisena Kyyrioksena, Herrana. Srk liittyy Israelin kansan ihmeellisen historian Jahve-uskoon. Hän on valinnut kansansa ikiajoiksi. Sen Pelastaja on juutalainen profeetta, Jehoshua. Alkusrk:lle hän on Ihmisen Poika, kuninkaallinen Masiah Daavidin suvusta. Julistus kertaa Jehoshuan elämää, käyttää sitä jumalanpalveluksen saarnassa ja kasteopetuksessa. Siten käynnistyy lähetystyö ja vastataan pakanoille, kun he kysyvät: Mitä tarkoitatte Jehoshualla? Mitä hän teille merkitsee? Miksi te julistatte?

Päivän tekstissä on vielä yksi kohta. Jehoshua varoittaa oppilaita hallitsijoista, kansojen herroista ja maan mahtavista: "Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa . . . pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija", kaikkien orja, kuten Ihmisen Poika on. Siinä Jehoshua ilmaisee itsensä kulmakivenänä, johon rikkaat loukkaantuvat. Autuaita ovat uskovaiset köyhät, sillä heille Jehoshuasta tulee rikkaus! Autuaita ovat uskovaiset nälkäiset, sillä heille Jehoshua on taivaan leipä! Autuaita ovat uskovaiset surussa, sillä heille Jahve, Jumala, on ikuinen ilo!

Jahven Voideltu opettaa omiaan matkalla Jerusalemiin. Heillä yhdessä on rauha! Mutta niin ei ole mahtavien pastoreiden, maistereiden ja tiedemiesten maailmassa! Siinä Jehoshuaa vihataan ajasta aikaan (esim LK 6: 11): "Tämä sai lainopettajat ja fariseukset mielettömän raivon valtaan, ja rupesivat suunnittelemaan, mitä tekisivät Jeesukselle."

Kirkollisen Kotimaa-lehden mukaan Pohjoismaissa uskotaan kirkkoon kuulumiseen. Ts. ihmiset kuulumalla kirkkoon tukevat sitä; he eivät ehkä itse usko vaan antavat uskovaisten hoitaa asian! Ajatus on vakava esimerkki siitä, miten usko turmeltuu muuttuessaan uskonnoksi! Miten kauaksi kristityt ovatkaan menneet ainoasta toivostaan, juutalaisesta Jehoshuasta. Hänestä kasvoi perinne, jota te sanotte kristilliseksi! Mutta hän, teidän Jumalanne, ei ole kristitty vaan juutalainen! Samoin Martti Luther ei ole luterilainen vaan roomalaiskatolilainen! Jeesus ei perustanut kristinuskoa eikä Luther luterilaisuutta! Kirjoituksissa sanotaan, että yksin Jehoshua on Korkein! Joka häneen uskoo, pelastuu! Joka ei usko, tuomitaan kadotukseen!

Outokumpu torstai, 13. helmikuuta 2003

Jorma Luostarinen