SAARNA

MESSU

3. VSK

LIT

OKU KIRKKO 26.12. 05 klo 10

2. joulupäivä/ tapaninpäivä

”Kristuksen todistajat”

APT. 6: 8; 11-15; 7: 51-60

VIRRET

35: 1, 2 1

447: 4 7

141: 1–3 12

26: 1-3 14

600: 1- 19

226 HPE

Shaaloom! Loo avodaah zaaraah! Tässä saarnassa puhutaan seemiläisen ilmoitusperinteen Hengessä. Meitä hellenistisen perinteen pakanoita kutsutaan pelastumaan Jisraeel:n kansan kanssa, sen Jahvee:n yhteyteen. Meidän kuolevaisten syyllisten kutsumus on kuulua Jumalalle/ Elohiim:lle, joka alussa loi taivaan ja maan. Vain hän pysyy, aadaam-ihminen tulee maaksi jälleen! Lyhyen hetken me täällä elämme! Kuulutko sinä Aabrahaam:n, Jishaak:n ja Jaakoov:n Jumalalle? Lue heprealaisten Raamattua/ Tanakh!

Juutalaisen apostoli Paulos:n tyyliin voidaan sanoa, että saarnaamisessa vain ilmoitusperinteen Totuus painaa, muu on roskaa! Tässä saarnassa puhutaan Jishraeel:n Jumalasta/ Jahvee:sta Tanakh:n mukaan ja sen Hengessä. Saarnarungon mukaisesti toistetaan joitakin perusasioita, jotta kuulija ymmärtäisi sanojen merkitykset. ”Jeesuksella” tarkoitetaan juutalaista rabbi Jeshuuaa:a. Kristittyjen ensimmäinen srk oli arameankielinen Jeruushalajim:n srk/ hpr. qaahaal 1970 vuotta sitten. Siellä Mestarin ensimmäiset seuraajat kokoontuivat hänen teloituksensa jälkeen. Kuulitte äsken rippisanoissa alku-srk:sta. Mitä meillä on tallella siitä ajasta? Missä ovat juutalaiset ja Jeshuuaa:a? Ja kuitenkin: heidän uskonsa on ainoa perusta, kun me uskomme Jeesukseen!

Tässä saarnassa palataan kristinuskon juuriin, koska niiden tunteminen avaa Raamatun sanoman. Kun kristinuskon ensimmäinen vaihe oli ohi, myöhemmät Rooman kreikkalaiset pakanat muuttivat juutalaisen Jeshuuaa:n pakanoiden kr. ”Ieesous”:ksi/ Jeesukseksi. He keksivät hänen nimessään oppeja kirkkolaitoksen tarpeisiin. Siinä tapahtumien sarjassa syntyi korvausteologia-aate kristinuskon perinteeseen. Lopullisesti sen muotoili Rooman keisari Theodosius v. 380. Se näkyi ja näkyy käytännön antisemitisminä/ juutalaisvihana. Se perinne on elänyt 2000 vuotta ja EU-ajan kirkot pyytävät kaukaista ja pitkää rikostaan nyt anteeksi! Oikein!

Korvausteologiassa ”Jahvee”-nimi muutettiin pakanoiden yleiseksi ”Jumalaksi”/ kr. Theos. Jo 100-luvun apostolisten isien ja kirkkoisien kirjoissa hän muka vihasi juutalaisia ja rakasti armossaan koko maailmaa! Kirkon kreikankielisen perinteen sana ”Theos” ei tarkoita identtisesti samaa kuin hpr. ”Jahvee”. Jahvee on Raamatun Jisraeel:n Jumala, ja Jisraeel:n kautta ja Jisrael:n kanssa koko maailman Herra! Hän toimii Jeruushalajim-keskeisesti iankaikkisesti. Kreikkalaisten Theos-Jumala on nimetön yleis-Jumaluus ja sellainen sopi keisarien kirkkopolitiikkaan. VT:ssa, UT:ssa ja tämänpäivän kristinuskossa elävät nuo molemmat kulttuuriperinteet, juutalaisten usko ja kreikkalaisten usko! Mutta pääosiltaan ne sulkevat pois toisensa, ovat keskenään yhteensopimattomia ja ristiriitaisia!

Jeruushalajim:n juutalaiset vaativat historian Jeshuuaa:a ristiinnaulittavaksi, koska hän opetti tavalla, joka johti ristiriitaan perinteellisten juutalaisten kanssa. Ts. jos Jeshuuaa opetti synagoogassa, siitä syntyi sota perinteen juutalaisten kanssa. Jeshuuaa:n opetus tukki suut perinteen juutalaisilta eli kahta eri opetusta ei voitu sulattaa yhdeksi opiksi. Sama toisinpäin: Kun ylipastori Kaifas saarnasi koko juutalaisuuden arvovallalla, pakkasivat Jeshuuaa:n porukat reppunsa ja lähtivät mieluummin kalastelemaan Tiberiaan merelle!

Sama sota jatkui 5 vuotta Jeshuuaa:n teloituksen jälkeen Jeruushalajim:n alku-srk:ssa ja se näkyy APT:n tekstissä. Tahtomattaan Jeshuuaa:n 1. seuraajat siirsivät eteenpäin Mestarinsa uskon ja juutalaisten uskon ristiriidan. Jeshuuaa:n seuraajat tahtoivat olla uskollisia Mestarilleen, koska he hänessä ja hänen kauttaan näkivät Jisraeel:n lupauksen täyttymyksen. Seuraajissa oli samaa Henkeä, samaa uskoa kuin Mestarissa. Kun he toimivat srk:ssa Jeshuuaa:n jälkeen, hänen vainoojansa löivät heitä samalla tavalla kuin Mestaria.

Petros:n, Johannan:n ja Jaakov:n ei tarvinnut tehdä mitään erikoista, kun heitä uhkailtiin, varoitettiin ja peloteltiin ristiinnaulitsemisella. Mutta he eivät poistuneet siltä tieltä, jota he olivat Mestarin kanssa kulkeneet. He valitsivat Mestarin pelastavan rakkauden, vaikka tulisivatkin tapetuiksi! Sama uskonuho näkyi myöhemmissä ulkomaiden kristityissä keisari Neron aikaan 60-luvulla ja vielä 250-luvulla keisari Deciuksen vainoissa. UT:sta luemme, että Mestarin 1. seuraajat pysyivät hänen rakkaudessaan, saarnasivat sitä, ja juuri siksi heidät todella tapettiin 60-luvulla arvovaltaisten juutalaisten mieliksi!

Tuota Jeruushalajim:n aikaa sanotaan nykyisin ”Jeesus-liikkeeksi”. Se kokosi Jeshuuaa:n uskovia. Jeesus-liikkeeseen tuli mukaan myös hellenistinen kreikkaa puhuva diakoni Stefanos, joka on päivän tekstin sankari. Kreikkaa puhuvana juutalaisena hän oli muukalainen arameankielisessä Jeruushalajim:n srk:ssa. Mutta hän uskoi Ieesous:een! Arameankieliset Jaakov, Petros ja Johannan uskoivat Jeshuuaa:n. Kreikkalaisella nimellä Ieesous ja heprean nimellä Jeshuuaa tarkoitettiin siihen aikaan ( melko ) samaa, koska Jeshuuaa:a tunnettiin ja muistettiin livenä. Nimestä tavoitettiin tarkoitettu henkilö, joka oli todella elänyt 5 vuotta sitten, v. 30. Vähitellen nimet Jeshuuaa ja Ieesous eriytyivät ja niihin tuli täysin erilainen kulttuurisisältö ja erilaiset merkitykset! Tulevina vuosisatoina Ieesous edusti kreikkalaisuutta ja keisarin valtiokirkko pakotti myöhemmät kristityt siihen hellenistiseen uskoon. Theodosius määräsi v. 380 kansalaiset uskomaan kirkon mukaan. Kaikki eivät sitä tahtoneet! Joka ei totellut valtion lakeja, pantiin vankilaan, hän ei saanut työtä ja menetti omaisuutensa. Se ratkaisu silloin vaikuttaa tämän päivän kristillisessä perinteessä ja määrää kirkkojen marssitahtia juutalaisiin ja muhamettilaisiin päin.

Alun alkuaan oli juutalainen arameaa puhuva puuseppä-rabbi Jeshuuaa mutta vaihe vaiheelta usko häneen hellenistyi ihmisten todellisen elämätilanteen ehdoilla. Kukaan syntisraukka ei tahallaan tehnyt tuota muutosta mutta historiassa käy aina samalla tavalla: Voittaja voittaa! Theodosiuksen korvausteologinen uskontopolitiikka v. 380 vei kirkon lopullisesti eroon juutalaisuudesta, kun imperiumin Jumalaksi sanottiin ”Kolmiyhteinen Jumala” ja hänen ”Kristuksensa”. Joillakin Rooman alueilla eli vielä siihen aikaan, kirkon ulkopuolella, ns. nasaretilaisten ja ebioonien juutalainen perinne. Se säilytti sanomaa juutalaisesta Jeshuuaa:sta. Mutta se perinne katosi ( kuten kaikki muukin mikä ei saa riittävää kannatusta! )

Tämän päivän kristillinen maailma valittelee oppitasolla rikostaan etnistä kansanryhmää kohtaan mutta käytännössä se johtaa nolla-tulokseen! Me pakanakirkon perilliset kannamme uskossamme ja kirkon jokaisessa opissa perinteen taakkaa ja syyllisyyttä. Tällä hetkellä kukaan Paavi, kukaan metropoliitta tai kukaan Suomen Ev.-lut. kirkon komentaja ei kykene ratkaisemaan tuota uskon ristiriitaa. Sitä jauhetaan ja jauhetaan saamatta minkäänlaista evästä syntisille syötäväksi! Theodosiuksen vahvistama korvausteologia ja antisemitismi on toiminut kirkon inkvisitiossa niin hyvin, että tavallinen kristitty tukkii siltä heti korvansa ja sydämensä: On vaikea tunnustaa, että extra eccleesiam nulla salus/ ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” on valetta!

Katsotaan asiaa tekstin valossa:

• Perussyy kristillisen perinteen ongelmiin näkyy jo Jeruushalajim:n srk:n tilanteessa 1970 vuotta sitten. Silloin hellenisti-juutalainen anti-sankari ja

poliisi Shauul kivitti hellenisti-juutalaisen Stefanoksen. Myöhempien kristittyjen sankari-Paavali luki samaa Raamattua kuin Stefanos, mutta he lukivat eri tavalla. Yleensä hellenisti-juutalaiset olivat vapaamielisiä uskovia ja sellainen oli Stefanos. Shauul/ meidän Paavali sen sijaan oli ankarampi lain kiivailija kuin Palestiinan juutalaiset. Hän painotti Tooraa:n ympärileikkausta, shabat:a, puhtaussääntöjä. Shauul:n uskoon ei mahtunut hellenististä kr. ”Khristosta”, koska jo sana ”hellenismi” oli oikealle juutalaiselle kirosana!. Stefanos-ryhmä rakasti hellenististä ”Kristusta” eikä se nähnyt ongelmaa juutalaiseen Ha-Maashiia:n. Shauul ryhtyi vapaaehtoisesti juutalaisten johtamaksi poliisiksi ja halusi puolustaa isien Jumalaa. Hän raahasi Khristos:een uskovia väkisin lähiseudulta Jeruushalajim:n tuomioistuimeen. Siellä murhamies Shauul vaati Stefanos-jengin päähän kivisadetta, tappotuomiota. Shauul ei tehnyt sitä Kolmiyhteisen Jumalan nimeen vaan Jahvee:n nimeen.

• Myöhemmin heprealaisesta Shauul:sta tuli kreikkalainen Paulos/ UT:n Paavali. Kivitettyään Stefanoksen v. 36 hän väitti samana vuonna, että hänkin oli kohdannut Kristuksen ja että Kristus oli muuttanut hänet kokonaan. Hän oli tullut siihen uskoon, jota äsken oli vainonnut. Srk:ssa se aiheutti kaaoksen ja riidan. Kuulija, lue siitä APT:sta ja Paavalin kirjeistä.

• Tarkkaavainen kuulija huomaa, että jo UT:ssa on aineksia, joita ei voi yhdistää yhdeksi opiksi, vaikka kirkon perinteessä niin on muka tehty jo 2000 vuotta!. UT:ssa kerrotaan tapahtumista, arkielämästä, ihmiskohtaloista sen ajan lukemattomat oppien ja asioiden keskellä. Jeshuuaa:n ja hänen yhteisönsä ristiriita, ja Jeruushalajim:n aramenkielisten ja kreikankielisten ristiriita jäi vaikuttamaan kristilliseen perinteeseen. Se kummittelee yhä! Kirkon korvausteologian vahvistaminen v. 380 oli aikansa tilanteessa pakollinen kuvio kahden perinteen ongelmaan mutta sillä oli pitkät seuraukset! Nyt 1600 vuotta myöhemmin ”Kristuksen sijainen maan päällä” eli Paavi, ja piispat pyytävät anteeksi.

• Puhummeko me ”Jeesuksesta” vai ”Jeshuuaa”:sta, sillä on yhtä ratkaiseva merkitys kuin sankari Stefanoksen ja antisankari Shauul:n aikaan! Mestarin nimen valinta vaikuttaa kristittyjen suhtautumisessa toinen toiseensa, juutalaisiin ja muhamettilaisiin. Kaikissa ryhmissä uskotaan yhteen Jumalaan, mutta keskinäinen riita vain pahenee ”Jeesuksessa Kristuksessa”.

• V. 325 Rooman keisari Konstantinuksen oppi ”Kristuksesta” voitti Nikaian ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Se antoi kristityille eli Ieesous:kseen uskoville uskonnon vapauden ja sitä hurrattiin. Se hetki selkeytti siihenastiset riidat, ja Roomalaiseen lakikirjaan ja kirkon tunnustukseen vahvistettiin kansalaisten uskonnollinen asema. Mutta se kokous suuntasi lähtemättömästi valtiokirkkoperinteen tulevaisuuden, joka näkyy tänään myös Suomen Ev.-Lut. kirkon elämässä.

• Tänään me 1500-luvun Saksan lutherilaisten lapset näemme, että uskonriidat eivät loppuneetkaan lopullisesti, ei v. 325, ei Martti Lutherin aikaan 1500-luvulla eikä koskaan sen jälkeen! Keisari Theodosiuksenkin ekumeeninen kokous oli vain ratkaisu sen ajan historiallisessa tilanteessa hyvine ja huonoine seurauksineen! Roomalaiskatolinen teologi Hans Kung arvioi Theodosiuksen aikaa juutalaisten näkökulmasta. Kung vertaa Theodosiusta keisari Neroon ja keisari Deciukseen, jotka vainosivat kristittyjä. Theodosiuksen valtiokirkko antoi lakiin perustuvan oikeuden vainota juutalaisia. Siten ”vainotusta kirkosta tuli vainoava kirkko”, sanoo Hans Kung.

• Riitely Jeshuuaa:sta alkoi siis ( kuten olemme kuulleet ) hänen elinaikanaan: Toiset juutalaiset näkivät hänessä Jumalan, toiset Saatanan. Kun tuo Jumala-Saatana teloitettiin pitkänä perjantaina, yhdet juutalaiset kokivat hänet ylösnousseeksi, toiset sanoivat että ruumis oli varastettu. Kolmannet eli muhamettilaiset 650 vuotta myöhemmin sanoivat, että Jeesus ei kuollut ristillä vaan siellä oli samannäköinen mies. Alku-srk:n hellenistinen Stefanos ja hellenistinen Shauul tappelivat toisensa henkihieveriin siitä, mikä Jumala/ mikä mies Kristus-Jeshuuaa oli. Ja Paavali tappeli kuin riivattu Shauul:a eli entistä minäänsä vastaan, kirjeissään ja saarnoissaan. Lue UT:sta! Pelastustotuuden ykseys ruumiillistui ihmisissä kahtena sovittamatonta voimana kuin sytyttävä ja sammuttava mielitauti!

• Raamatun pelastus-Totuuden asialla on kulkenut riivaaja ihmiskunnan historiassa ja löytänyt näennäisen leposijan jakamattoman kirkon eli laitoskirkon perinteessä. Sitä on tarvittu tuomaan lisää iloja ja suruja/ lempeyttä ja julmaa vihaa, jotta julistettiin armoja ja kidutettiin samoja ihmisiä. ”Iloisin ja vapain sydämin”, sanovat lutherilaiset oman tunnustuksensa mukaan! Perinteen päärungon korvausteologinen vale siirtyi osaperinteisiin ja peittää tuon hirveän demonin päätä piiloon. Mutta Jumalan työ paljastaa sen: Tuo Jeshuuaa:n voittama Hirviö on jakanut yhden Jumalan yhden pelastustien 22000 kirkkokunnaksi: yhä paremmiksi, yhä oikeammiksi herätysliikkeiksi! Ja mitä hyvää siitä on seurannut? Milloin ”Jeesus Kristus” tarkoittaa sitä mitä se alussa tarkoitti! Shaaloom!

Okussa tiistai, 20. joulukuuta 2005

Jorma Luostarinen

maasta tullut/ maahan menevä