Outokumpu 27.1.2004

HEIKKI PITKÄNEN

Tervehdys täältä Okusta. On tullut mieleen jo jonkin aikaa kirjoittaa Sinulle Heikki. Olet ollut lähimmäinen mm. seuraavasti:

¤ Sinulla on mielenkiintoa meihin joilla on vaikeuksia, pysyt niistä erillään.

¤ Olet kunnioittanut vakaumustani, antanut minun ajatella, ymmärtänyt minua vierellä istuen

¤ Olet näyttänyt, että Sinä olet vain ihminen.

¤ Olet aika hyvin luonut yhdessäolon hetkiä, jotka ovat auttaneet minua säilymään hengissä ja hitusen pääsemään eteenpäin siinä miten ihmislapsen pitäisi täällä eräistä asioista ajatella.

Lähetän liitteenä 10 sivun kirjeen liitteineen, jonka postitan tänään jakelun henkilöille. Sinä ja kaksi ystävääni saatte kirjeen muista erillään. En sotke Sinua mihinkään, jos tulee juttua. En aio tappaa itseäni.

Koen Heikki, että olen päässyt paljon eteenpäin omissa vaikeuksissani. Minun on yleisesti ottaen vähän helpompi elää. Nyt ymmärrän enemmän siitä, miten järjellisenä ihmisenä on asiallista ajatella elämästä ja esim. Jumalasta.

Vielä tänään on vaikea todeta, että kaikki faktat, myös uskonnollinen tietämys, todistaa ateismin puolesta/ tämän elämän jälkeen ei ole mitään tämän elämän merkityksessä. Epäilyksissäni yli 40 vuotta sitten olin oikeassa, mutta tuon ajan jälkeen olen tehnyt mielenkiintoisen retken tuon asian omakohtaisessa selvittämisessä. En voi kuin itkeä ilosta, ajatella lapsuuden aikoja ja kaikkea sitä runsautta, jota olen saanut matkan varrella kokea pappina ja katoavaisena syntisenä!

Arstila sanoi hyvin viitatessaan siihen, että uskonnossa ajatellaan toisella tavalla kuin mitä muuten ajatellaan!

Mitä työhön tulee, olen nyt nähnyt ja kokenut melko kaiken. Mukava on mennä huomenna töihin. Tulevaisuudesta ei voi kuin povata. Faktaa on että aika rientää. Nyt on takomisen hetki. Haluan takoa. terveisin Jorma Luostarinen

maan tomu

Oku