Okussa perjantai, 3. maaliskuuta 2006
Jyrki Parkkinen
En halua vaivata Sinua kirjeelläni. Vanhalta muistilta kirjoitan ajatuksiani ymmärtäjälle ja myötäeläjälle. Etsin helpotusta pitkään ahdinkoon:
Ahdistuksen tunne lisääntyy tuomion odottelussa. Edellisten juttujen aikataulun mukaan tklin päätös tulee ensi kuussa tai sitäseuraavan alussa. Tkli korvaa yhden juttuni asessorin toisella 1.4.
Kysyin työkaverilta: ”Oletko samaa mieltä kanssani srk:n hyvästä työsovusta ja ilmapiirin paranemisesta nyt kun minä olen ollut syytteessä puolitoista vuotta?” Vastaus: ”Olen.” Näin laitos käytti minua 24 vuotta hyväkseen, jotta todellisia uskontolaitoksen ongelmia ei käsiteltäisi: minun tapauksellani säädeltiin ja hyödynnettiin srk:n tilaa; paha sidottiin minuun julmasti niin paljon kuin välinpitämättömät ihmiset antoivat mennä; minun kurjuuteni tekee useat iloisiksi; minä en saa millään konstilla ahdinkoani esille, en oikeutta, en iskettyä takaisin; ongelmia ei tarkastella, koska ongelmia ei ole, koska niitä ei saa olla; halukkaat saavat sanktioitta tuhota minun elämäni; näkymätön käskijä ohjaa asioiden etenemistä kohti srk:n voittoa; minun tuhoajani ei näytä kasvojaan, koska kukaan ei haluakaan saada sitä esiin; kukaan ei tule ottamaan vastuuta miten näytelmässä käy ja huonosti voi käydä vain minulle! Eikö tklilta pitäisi ottaa pois tuollainen väärämielinen tuomiovalta Jumalan nimissä – ajatellen niitä satoja valheita asiakirjoissa, joihin ne taltioituvat joka tapauksessa? Niitä ei kukaan ihminen koskaan tule oikaisemaan, koska ne ovat korkeimman ihmisen hyväksymiä!
Kurjuuksien kurjuutta on se, että jää asiassaan niin tyystin yksin ja puolustuskyvyttömäksi, että kukaan ei millään mielikuvituksella voi käsittää miltä se tuntuu, kun vielä elää yhteisön jäsenenä ja tekee työtä kuitenkin arvokkaasti - ikään kuin mitään ongelmia ei olisi, koska muuta vaihtoehtoa ei papilla ole. ( Olisiko tässä kokemuksessa jotain samantapaista itkua ja vihaa, jota ehkä Sinun rakas poikasi kokee omassa ahdingossaan, mutta se jää kaikille toisille käsittämättömäksi? )
Tänään tuli mieleen, että tälle paikkakunnalle jäämisessä ei ole ajatusta sinä päivänä, jona en ole virassa, koska minun kiusaamiseni tässä yhteisössä jatkuisi todellisuudessa; minun kokemukseni saaduista loukkauksista ei tule koskaan muuttumaan; psyykeni luo/ tuottaa eläkkeellä sitä mitä todellisuudessa sattui; jos joku tarvitsisi minua pappina, sekin olisi useimmin minun hyväksikäyttöä hänen tarpeeseen; siitä ei rahaa tule minulle ja srk:n papit hyötyisivät minun hyväntahtoisuudestani tehdessäni heidän töitään heidän nostaessaan siitä palkan!
Sinä Jyrki ja vaimosi Marjatta olitte matkanvarren etapeissa niitä lähes ainoita, jotka asetuitte suuresti henkilökohtaiseen vastuuseen lähimmäisestä. Se tuntuu minusta nyt lähes käsittämättömältä, koska niin vähän olen tehnyt jotain jonkun toisen hyväksi. Yksi oli Teidän lisäksenne, joka oli hyvä ymmärtäjä ja yritti vaikuttaa asiaani. Hänen hautajaisissaan vasta tajusin, että häntä hänen itsemurhansa hautominen syvensi ymmärtämään lähimmäisen hätää! Minulle jäi käsittämättömäksi mitä hän sanoi toisille omalla teollaan.
terveisin Jorma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti