lähetetty Outokummun postin kirjaamana perjantaina 31.3.2006
20 sivua
SELITYS KUOPION HIIPPAKUNNAN
TUOMIOKAPITULILLE 31. 3. 2006
Välipäätöksenne 16.3.2006 mukaisesti lähetän Teille selityksen 21 päivän kuluessa alkaen tiedoksisaantipäivästä ma 20.3.2006. Selitykseni lukemisen helpottamiseksi numeroin tekstinne kappaleet: ”Kurinpitoasiamies Jukka T…” on ”1. kappale”. Viittaan joihinkin kirjallisiin lähteisiin ja arvovaltaisiin eksegeetteihin ( jotka satojen muiden tutkijoiden ja pappien kanssa toteavat samat faktat ), koska näette saarnoissani subjektiivisia ”omia näkemyksiä” ( kappale 18 ) ja ”omia mielipiteitä kirkkohistoriasta” ( kappale 21 ). Saarnoissani puhun yleisesti tunnetuista asioista ja katson omaavani melko laajan oppineisuuden. Selitykseni on aika pitkä, koska haluan kertoa Teille teologiani viitekehyksessä rehellisen käsitykseni ja vakaumukseni. Ko. ongelmien tarkoitetta ei kukaan kuolevainen ihminen kykene muutamalla lauseella toiselle välittämään.
kappale
Kiistän syytteet.
kappale
Kiistän.
kappale
Kiistän.
kappale
Kiistän syytteet. Minä puhun ”syntisen ihmisen pelastumisesta” kuten saarnojeni alussa tehtäväni Paavalin tyyliin määrittelen: ”Pelastuksen rinnalla kaikki muu on roskaa!” Minä en saarnaakaan oppia vaan Raamatun seemiläisen ilmoitusperinteen Jahvee:n tahtoa ja hänen juutalaista Jeshuuaa-henkilöhahmoa.
Käsikirjan ohjeen mukaan pappi saa saarnata jumalanpalveluksessa päivän VT:n tekstistä. Juutalaisuuden ja Raamatun eksegetiikan tunteminen ovat välttämättömiä apuvälineitä saarnaamisessa.
Jeshuuaa:a puhuteltiin yleisesti ”Jeesukseksi” ja ”Kristukseksi” vasta Jeruushaajajiim:n alku:srk:n hellenistisessä vaiheessa alkaen 30-luvun jKr. puolivälissä ja nimitykset vakiintuivat sen jälkeen Rooman valtakunnan pakanoiden kirkon keskuuteen sulkien samalla ajan myötä pois yhä enemmän juutalaisen Jeshuuaa:n ja hänen oman perinteensä. Niin kauan kuin ihmiset muistivat livenä rabbi Jeshuuaa:n, eri kulttuureita edustavien nimien välille ei tullut ongelmaa! Toiset puhuivat henkilöstä juutalaisittain ” Jeshuuaa”, toiset kreikan nimellä ” Jeesus”. Niin kauan kuin hänet muistettiin, voitiin ko. henkilö yksilöidä.
Alku-srk:n Jeshuuaa-liikkeen ebioonien ja nasaretilaisten juutalais-kristittyjen keskuudessa säilytettiin alkuperäinen uskonmuisto aina 300-luvulle asti, kunnes valtiokirkkoperinteen voittajien uskontopolitiikka tuhosi sen! Asiaa valaisee esim. Matti Myllykoski – Per Lindblad: Jeesus jälkeen Kristuksen. Juva 1999; Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty. Jyväskylä 2000; Matti Myllykoski ja Petri Luomanen: Varhaisen juutalaiskristillisyyden jäljillä. Teologinen Aikakirja 4 /1999.
En ”jätä sivuun kirkon armo- ja sovitusoppia”, vaan elän omassa elämässäni koko ajan sen sisällä, siitä. VT:ssa ei vielä ole yli 1500 vuotta myöhempää luterilaista ko. oppia!
Työssäni srk:n opettajana pyrin laajentamaan ja syventämään Jumalan sanan tuntemista nykyaikaa vastaavalla tavalla srk-laisten keskuudessa. Pyrin auttamaan ihmisiä ymmärtämään uskoaan, että he vapautuisivat kaavamaisista ja totunnaisista fraaseista uskon ytimeen, oleelliseen: Lopultahan me kristityt, ja seemiläisen perinteen juutalaiset ja muslimit uskomme monoteistisesti yhteen näkymättömään Jumalaan!
En ”luennoi kirkkohistoriaa” saarnoissani.
Saarnalla on saarnan tehtävä jumalanpalveluksessa. Liturgina, saarnaani ennen ja sen jälkeen, koen, että me kaikki läsnäolevat, pappi ja srk, ylistämme yhteisellä käsikirjan kielellä Jumalaa! Papin saarna on persoonallinen, jos hän on aito ja rehellinen ihminen.
Minä en ”vähättele kirkkoa” vaan julistuksessani otan huomioon kristinuskon eri perinteet, juutalaisuuden, jonka ainesta on yhä kristinuskomme ja kirkkomme sisällä. Minun saarnani ja kuulijan kokemus saarnastani ovat 2 eri asiaa!
kappale
Juutalaisen TaNaKh:n/ meidän VT alkukieli on heprea. Kirkon perinteen korvausteologiasta ( ks. esim. nettiartikkelit Donna J. Kazenske: Replacement Theology ja rabbi Moshe Yoseph Koniuchowsky: Replacement Theology. Theological error versus biblical truth concerning the Jews. ) ja antisemitismistä/ antijudaismistä johtuu, että kristillisessä perinteessä ( ”=Kristuksessa” ) aktiivisesti vähitellen hylättiin uskon juutalaiset juuret. Ks. esim. H:Ngin yliopiston 70-luvun dogmatiikan lisensiaatti-tutkinnon kirjaa: J.N.D. Kelly: Early Christian Doctrines. London 1968. Kirjassa vaihe vaiheelta seurataan juutalaisuutta hellenismin keskellä Jeshuuaa:n aikaan, sitten läpi alku-srk:n ajan 100-luvulle ja siitä eteenpäin alkaneen kristinuskon loittonemista apostolisten isien, apologeettien ja kirkkoisien kirjoituksissa pois juutalaisista juuristaan.
Joka kerta puhun johdantosanoissa ja saarnassa päivän tekstistä, se puhumisen perustana, sen Henki puhumisen innoittajana: Sydämeni ilo ei ole ulkokohtaisissa kirjaimissa vaan niiden sisältämissä asioissa!
Saarnateknisesti ladon valmisteltavan saarnan valmiiseen runkoon, jossa toistan joitakin kestäviksi osoittautuneita perusasioita. Muokkaan jatkuvasti myös runkoa. Käytän perusrunkoa muutamia kuukausia helpottaakseni työtäni ja voidakseni paremmin puolustautua yhä uusia valituksia vastaan!
Minä ammennan sanottavaa pyhistä kirjoituksista kuulijalle, menneisyydestä ”tässä ja nyt” -hetkeen.
Teidän tekstinne ”Kummallisia juutalaisvihaa koskevia lausahduksia” osoittaa kuulijan tietämättömyyttä, koska meidän perinteemme hirmutöitä ei ole yleisesti sanottu rikoksiksi kuin vasta 2. maailmansodan jälkeen .
Ks. 10-sivuinen nettiartikkeli kirkon antisemitismin historiasta. Jerry Darring: A Catholic Timeline of Events Relating to Jews, Anti-Judaism, Antisemitism and Holocaust from 3. Century…” Siinä luetellaan n. 150 Euroopan historiaan vaikuttanutta kirkkojen ja heidän opettajiensa antisemitististä ratkaisua!
Ks. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkoasiainneuvoston 15.9.2000 antamaa lausuntoa ”Kirkko ja Israel”, Kirkon tiedotuskeskuksen 9.11.2000 ja 14.2. 2001 julkaisemia lausuntoja ja anteeksipyyntöjä juutalaisilta.
kappale
Ei ne ole ”huonosti valmisteltuja”. Lähetin Teille jo aikaisemmin kuvauksen - huumorimielellä - saarnasta, jonka Espoon piispa Mikko Heikka piti viime joulun aikoihin. Hän saarnasi TV-jumalanpalveluksessa n. parissa lauseessa päivän tekstistä ja muuten asioista, joilla ei ollut mitään tekemistä päivän tekstin, Raamatun asioiden ja kirkon sovitus- ja armo-opin kanssa! Ilmeisesti hänen katsottiin puhuneen hyvinkin ”Suomen ev.-lut. kirkon tunnustuksen mukaan”, koska mitään ei ole kuulunut!
Käsittääkseni syntyy eettinen ja juridinen ongelma, kun pappeja ja saarnoja tkli ei valvo samalla intensiteetillä eikä mittaa samalla mitalla. Outokummun srk:n ”kantelukierre” on todettu joku vuosi sitten tklin hyväksymien työnohjaajien taholta. Srk:ssa oleva yksipuolinen ja kohdistettu ilmiantokierre tekee tilanteen pitemmän päälle arveluttavaksi ja vastuuttomaksi kaikkien osapuolten kannalta, koska srk-laisen puolta ei ole sanktioitu!
Käsittääkseni sellaista valtion lakia ei ole olemassakaan, joka sanoisi oikean ja väärän papin saarnaamasta hengellisestä, puhtaasti uskonvaraisesta, taivaankielestä!
Käsittääkseni ”kirkon tunnustus” kätkee 300-luvun jKr. jakamattoman valtiokirkon ”extra eccleesiam nulla salus” –periaatteen. Sen mukaan ”pelastus” on yksin 300-luvun roomalaiskatolilaisessa kirkossa eikä muussa. Rooman keisarit ottivat sen poliittiseksi marssilauluksi puolustamaan kirkon asemaa valtion eduksi.
Käsittääkseni Suomen ev.-lut. kirkko katsoo ”tunnustuksensa” esittelyssä, että tuo ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta” tarkoittaa sitä itseään. Sen periaatteen mukaan, koska koko ajan ollaan oikeassa, ei tarvita pappeja joiden ympärille tulee riitaa srk:ssa, eikä ole tarpeen tutkia tarkasti Outokummun srk:aa ja siellä pidettyjä saarnoja.
Eksplisiittisesti Teidän ”kirkon tunnustus” vaatii puhumaan ”Raamatusta”.
Mutta sen VT:n heprealaiset tekstit ovat syntyneet n. v. 1000 eKr. – v. 100 eKr. Lähi-Idässä ja ne kanonisoitiin juutalaisten taholta n. v. 100 jKr. heidän Raamattuunsa, TaNaKh.
UT:n teksteillä ( alkaen Paavalin kirjeistä 50-luvulla jKr. ) vuoteen 150 jKr. mennessä ei ole mitään tekemistä myöhemmän 300-luvun jKr. kirkkopolitiikan ja sitä myöhemmän 1500-luvun jKr. saksasalaisen luterilaisuuden kanssa.
Ts. historian aikaisemmassa vaiheessa ei vielä ole olemassa myöhemmän historian vaiheen asioita!
Käsittääkseni meille syntyy tässä oikeudenkäynnissä eksegeettinen ja historiatieteen tutkima ongelma, mitkä asiat meidän perinteessämme ovat Jahvee-Jumalan ilmoitusta ja mitkä ihmisten keksimiä!
Käsittääkseni ongelmaksi tulee se mitä ”kirkon tunnustuksella” kussakin tilanteessa tarkoitetaan, koska käsitteelle ”kirkko” on helppo antaa 100 erilaista merkitystä. Ks. myöhempää tekstiä.
Saarnoissani autan srk-laisia kohtaamaan sen mitä asioita Jumala ilmoittaa kirjoituksissa. Se mitä Jumala ilmoittaa, on täysin riippumaton siitä, millaisia rajoja, tunnustuksia ja asioita ihmiset ovat luoneet myöhempään uskonperinteeseen!
kappale
Kiistän.
kappale
Minä sanon liturgina, että ”me tunnustamme oikeasti ja oikeat synnit Jumalalle eikä tämä ole mikään liturginen ele”. 4. kappaleessa mainitun ”kirkon armo- ja sovitusopin” mukaan tullaan ensin syntisiksi. Siksi tulemista johdantosanoissa/ entisessä ”kehotus synnintunnustukseen” valmistellaan.
En saarnaa oppia vaan ilmoituksen asioita, juutalaisuuden sisällä olevaa pelastus-sanomaa. Käsitykseni mukaan tässä pakanoiden perinteen luterilaisuudessa on tallella ilmoitusta: ”Jeesus”-nimen ja ”Kristus”-nimen kautta meillä on yhteys, reitti, keino menneisyydessä tapahtuneisiin pyhiin asioihin.
Käsittääkseni Ev.-lut. kirkko määrittelee ”armo- ja sovitus-opilla” identiteettiään.
Mitä tulee ”Syyttelyyn menneitä sukupolvia vastaan juutalaisvihasta”, siitä puhuu Suomen ev.-lut. kirkon oma asiakirja 9.11.2000. Samoin asiakirja 14.2.2001 ”The Church apologizes for silence about the persecution of Jews”. Se on otsikon ”Evangelical Church of Finland/ News” alla. Siinä kehotetaan antamaan srk:ille tietoa juutalaisuudesta, kristinuskon juutalaisista juurista ja muistuttamaan srk:laisia anti-semitismin historiasta.
Emt. Kirkon tiedotuskeskuksen julkaisemat ja uutisoimat asiakirjat koskevat käsittääkseni koko kirkkoamme. Käsittääkseni tklin välipäätöksessä sekoittuu se, mitä minä olen sanonut ja mitä se tklin mielestä on herättänyt joissakin kuulijoissa. Haluan ymmärtää kuulijan kokemusta ja pyrin kehittymään saarnaajana.
Mutta Raamatun mukaan jokaisen ihmisen, myös minun pakanoiden ( = ei-Jisraaeel ) papin, on tehtävä tili Jahvee-Jumalalle. En voi salata sitä minkä tiedän totuudeksi!
kappale
Kiistän.
-
-
kappale
-
kappale
On minulla ”tietoa Suomen ev.-lut. kirkon tunnustuksesta” ja hyvä, kun kerrotte lisää. Minun työpanokseni Outokummun diakoniatyöstä vastaavana pappina on käytännössä ihmisten kohtaamista, 80%:sti kodeissa tapahtuvaa sielunhoitoa. Kun tilastoin viime vuodelle 735 kotikäyntiä, minulle tuli hyvä mieli ahkeroinnista srk-laisten hyväksi. Minä en juoni ystävieni kanssa srk:aa ja kirkkoa vastaan, mutta paljon me keskustelemme ystävinä.
Pidän hyvin monenlaisia ja –tyyppisiä puheita, yleensä perinteelliseen tyyliin, toistan tuttuja sanontoja, mutta saarnaamisessa sydän kutsuu sanomaan totuuden/ Totuuden!
Se mitä sanon ”kirkon nykytunnustuksista” tarkoittaa aivan kirjaimellista asiaa, mutta myös sitä, että kirkko/ kirkot/ roomalaiskatolinen kirkkokin myöntävät eli tunnustavat ”syyllisyytensä”. Sitä Suomen ev.-lut. kirkon asiakirjoissakin toistetaan: Implisiittisesti kirkko peruu keskiajan mahtavuuden tekojaan.
Monimerkityksinen sana ”kirkko” juontuu: ensin juutalainen srk/ hpr. ”qaahaal”, sitten hellenistinen kr. ”ekkleesia”, sitten latinan ”eccleesia”. Tuo käsite ”kirkko”/ kreikan ”kyriakee” tarkoittaa suomeksi ”Herralle kuuluvaa”. Sana ”Herra” ilmoituksessa tarkoittaa ”Jahvee”:a, jota Jumalan nimeä pyhyytensä takia ei saisi lausuta vaan se korvataan sanalla ”Aadoonaj” = ”Herrani”.
Sana ”kirkko” tarkoittaa alkuperältään juutalaista ”kokousta”, Jisraaeel:n kansaa = qaahaal.
Ks. Rafael Gyllenberg: UT:n kreikkalais-suomalainen sanakirja. H:ki 1967.
Ks. kirkko-sanan juurista ja juonteista esim. maailmankuulun roomalaiskatolisen teologian professorin Hans Kungin kirjaa: The Catholic Church. Great Britain 2001.
Luterilaiset tunnustuskirjat eivät ole pyhä, mutta se Jumalan asia mitä ne yrittävät sanoa, on pyhä Minun kutsumukseni ja virkani on saarnata ”Jumalan pyhää sanaa” kuten tekin määrittelette. Haluan ymmärtää asioita, tietää, ikävöidä pelastukseen ja tuoda sitä iloa srk-laisilleni.
Ja sama tavoitehan on Teillä arvoisan tklin pappis-asessoreilla, kun menette srk:n eteen pappeina - ette tklin virkamiehinä! Käsittääkseni ette saarnaa ”Suomen ev. - lut. kirkon tunnustuskirjoista” vaan pyhien tekstien sisällä olevista asioista?
Minä en aktuaalista virkamiehen roolia, koska siinä roolissa en voisi tehdä kotikäyntityötäni enkä kohdata lähimmäisiä persoonallisella tavalla. Se rooli ei toimi! Raamatun sanoman välittäjänä virkamies voi vain epäonnistua!
kappale
Aivan oikein! Kirkko tunnustaa ”Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa”. Ts. kirkossa hyväksytään koko Raamattu ( = VT + UT ) kirjoituksineen ja siten myös juutalaisten usko. Keskeisesti Jeshuuaa-henkilöstä hänen elämänsä jälkeen kehkeytyi ”kristillinen” eli ”Kristus”- usko. Se kokosi ”Kristuksessa””Jeesuksessa” Jeshuuaa:n muistoon liittyviä asioita, tulkintoja ja uudelleenmuokkauksia, myös muuta sen ajan kulttuuriaineistoa, esim. gnoosiksen ideoita ja hellenistisen Logos:n pelastajahahmoa; VT:n usko ja muistikuvat Jeshuuaa:sta näkyvät jo UT:ssa muuntuneena antisemitistiseen suuntaan, koska
alkuperäisen Jeshuuaa:n toiminta oli Rooma-vastainen.
Kun tuo Rooma-vastainen toiminta kirjoitettiin myöhemmin juutalaissodan aikoihin ( v. 66 – 70 jKr. ) evankeliumeiksi, säilyäkseen ja levitäkseen ”kaikkeen maailmaan”, se piti uudelleen muokata ja kirjoittaa Rooma-myönteiseksi.
Niinpä alkaneeseen kirkon ”kristilliseen” uskoon ( huom! ei Jeshuuaa: n oman uskon mukaiseen uskoon, ei ”Jeshuuaa-uskoon eikä Hammaashiiah-uskoon päälinjaltaan ) vakiintui Rooma-myönteinen henki ja sanoma, jota rikastettiin hellenistisen filosofian jaloimmilla ilmiöillä. Samalla kirkko otti ajan hengen mukaisen antisemitismin perinteeseensä, sisäisti sen, ja korvausteologia- aatteella sitä luotiin lisää kirkon teologiaan!
Alkuperäistilanteessa roomalaiset tappoivat Jeshuuaa:n, kristittyjen ”Jeesuksen”, mutta jo kirjoitetuissa evankeliumeissa näkyy, että kristillisessä perinteessä, korvausteologisen peruslauseen mukaisesti, alettiin syyttää juutalaisia! Se usko, asenne ja motiivi näkyy tämän päivän maailmassa kirkkojen perinteessä.
Kukaan yksityinen henkilö tuskin on vastuussa emt. ongelmasta: Voittajat voittivat siinäkin historiallisessa asiassa! Muutos huonompaan kulki marssiaan ajateltaessa sitä mistä usko oli alkanut. Joka tapauksessa alkuperäisten tapahtumien ja niistä kertovan kirjallisuuden kulttuurimuutoksella on ollut ankarat seuraukset – meille asti!
Ks. emt. faktasta esim. nettiartikkelia L. Loflin: Jews for Jesus. Jews for Jesus is a Fraud ja Johannes Lehman: Raportti Jeesuksesta. Erään väärennöksen pöytäkirja. H:ki 1972.
Suomen ev.-lut. kirkon identiteetin ja itsemäärittelyn kannalta tärkeää on se, että perinteellinen luterilainen usko on ”lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa” 300-luvun jKr. Rooman imperiumin valtiokirkon keisarin komennossa sekä ”luterilaisissa tunnustuskirjoissa” Saksanmaalla 1500-luvulla voittajien määrittelemällä tavalla.
Tämän päivän maailmassa tuollaiset itse kunkin kirkon tunnustusmäärittelyt ovat osoittautuneet ongelmallisiksi mm. sikäli, että niiden kiihkoilusta on syntynyt 22000 eri kirkkoperinnettä! Se fakta todetaan suureksi skandaaliksi ekumeenisessa ja uskontojenvälisessä keskustelussa, kun ajatellaan yhteisen uskon juuria, jonne sana ”Jeesus Kristus” ja ”Kolmiyhteinen Jumala”, nuo keisarin 300-luvun jKr. valtiokirkon määrittelyt, eräällä tavalla viittaavat.
Käsittääkseni samasta yhden Jumalan/ Jahvee:n ilmoituksesta tahtoo puhua Suomen ev.-lut. kirkon ”kirkkojärjestys”, koska ei se mistään muusta voi puhua, jos se puhuu Raamatun asioista ja kun ajatellaan mitä sana ”kirkko” tarkoittaa ja mistä kirkko on syntynyt!
Käsittääkseni Ev-lut. kirkon itsemäärittelyssä on jätetty eksplisiittisesti määrittelemättä paljolti tärkeimmät asiat, pelastuksen sisältö, koska sellaista ei kirkon lakikirjoissa voida määritellä!
Tekstissänne jätätte sanomatta tärkeitä historiallisia ja teologisia faktoja.
Eksegetiikasta väitelleenä ja teologisten aineiden opettajana piispa Riekkinen tietää esittämäni faktat faktoiksi paremmin kuin minä, mutta miksi minun hengellinen paimeneni vaikenee ko. välipäätöksessä?
kappale
OK. En vastusta. Raamatussa ”Jumalan pyhä sana” on heprean juurillaan jotakuinkin ”ha daavar haqqaadoosh Jahvee”, joka tarkoittaa heprealaisten maaperällä kirjoitettua Tooraa:n ja TaNaKh:n tekstiä. Ks. 14. kappale. Ev.-lut. kirkon hallinnossa ko. määrittely on fakta. Käsittääkseni tässäkin kohden tekstiänne Tekin voitte vain katsoa menneisyyden aikaan, kulttuuriin ja seemiläiseen uskoon: ”Tutkitte ja arvioitte” läpi oman perinteenne, läpi Jeshuuaa:n ajan juutalaisuuden ja sydämenne kohtaa profeetallisen julistuksen Jahvee:n sanassa/ daavaar Jahvee sen mukaan mitä Raamatussa kerrotaan Aabraahaam:sta, Moshe:sta, Jeshaajaahuu:sta, jne julistajina, Jumalan puhetorvina.
Saarnaamisen semanttisista ongelmista katso mm. Kuopion synodaalikokouksen 1981 väitöskirjaa: Markku Kettunen: Raamatun tulkinta ja käyttö. Pieksämäki 1981.
kappale
En ”myöntänyt poikkeavani Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksesta”, koska en poikkea siitä. Kirkossamme nimittäin vallitsee usko, että ”tunnustus” puhuu Jeesuksesta henkilönä ja että ”tunnustus” ja ”Jeesus” tarkoittaa paljolti samaa. Teologisessa käytössä tunnustus ollakseen tunnustus on itse asiassa eräänlainen Jeesuksen pelastusmerkitysten määritelmä.
Koska puhun Jeesuksesta, myös puhun tunnustuksen sisällä olevista asioista!
Minä nyökkäsin ja sanoin sanamuodon Teille osoittaakseni solidaarisuutta Teitä ja Teidän tulkintaanne kohtaan, koska minä ollessani syytettynä tklin edessä olin ikään kuin toisessa ryhmässä Teihin verrattuna. Osoitin Teidän työllenne ymmärtämystäni.
Kuulustelutilanteessa koin myös sitä, että me olimme yhteisellä asialla ja lopultakin saman Herran palvelijoita. Lausuin ”keskustelustamme” kiitokset tilaisuutemme lopussa.
Kärjistin sanottavaani tuossa ”kristillinen perinne on pakanoiden tapoja ja käsityksiä ja arvofilosofiaa”. Sen tietävät miljoonat juutalaiset. Siksi he eivät tule kristillisten kirkkojen yhteyteen! Kuten sanotte, olen ”sisäistänyt” juutalaista ajattelua.
ESIMERKKI:
Viime joulun paikkeilla olin juutalaisen rabbin oppilaana H:ngin Agricolan kirkossa juutalais-aiheisessa seminaarissa, jossa meille luennoitiin ”Jeshuu”:a. Paikalla oli suuri joukko H:ngin ev.-lut. srk:ien pastoreita virkamerkki päällä. Heidän ja meidän ilomme oli keskustella juutalaisittain ”Jeshuuaa”:sta, ylistää ”Aabraahaam:n, Jizhaak:n ja Jaakoov:n Jumalaa”. Suomen kirkon Lähetysseura oli lähetyskoulutuksessaan sisäistänyt pastoreihin juutalaisen Raamatun ja uskon Hengen, ja tuskinpa ketään heistä oli siitä kuulusteltu tkleissa!
Rabbi juutalaisena ja hepreaa äidinkielenään puhuvana ei samaistanut historian Jeshuuaa:a myöhempien kirkkojen ”Jeesukseen” vaan puhui koko ajan oman perinteensä ”Jeshuuaa:sta!
Ks. näitä aiheita sivuavasti mm. Matti Myllykoski: Juutalaisvastaisuuden ongelma UT:ssa ja sen tutkinnassa. Luentosarja keväällä 1999.
”Ateismi ja tuntematon Jumala yhdistyvät” tarkoittaa mm. sitä, että kristityt ilman uskoa Jahvee:n ovat pakana-ateisteja, vaikka uskovatkin Kreikan perinteen Theos-Jumalaan. Ollaksemme totuudessa meidän pitää uskoa ”Jumala”-käsitteellä ja ”Kristus”-käsitteellä Jahvee:n.
Jisraaeel:n historiassa puhuneeseen persoonalliseen Jahvee verrattuna universaali Theos-jumala on abstrakti Jumaluus, nimetön, yleinen henki. Mutta sen verran kuin ”Theos” = ”Jumalalla” tarkoitetaan Jehvee:a, sen verran me kristityt olemme Jumalaan uskovia eli teistejä! Ks. netistä juutalaisten kirjoituksia ja kristittyjen kirkkojen ja juutalaisten kokousten pöytäkirjoja.
Emt. ”Ateismi ja .. ” sanamuotoni tarkoitti tajunnassani tuona hetkenä tklissa ”Jumalan 2 regimettiä” –oppiin liittyviä ongelmia, joita sivuan tuonnempana.
”Ateismilla” ajattelin tuona hetkenä myös srk:ni hengettömyyttä, laitosuskonnollisuutta, meidän työntekijöiden tilaisuuksissa.
Metaforan kielellä kristinusko on ”lapsi”, ”epäsikiö jota ei voi parantaa”. Ts. muinaisen Jisraaeel:n perinne ja myöhemmän siitä miltei täysin erillisen kristillisen perinteen välillä on ja tulee olemaan sellainen juopa ”kirkon Kristuksessa”, ettei tällä hetkellä ole näköpiirissä toteutumista siitä ”yhteisestä Jumalan kansasta”, mistä esim. Kirkko ja Israel 2000 –asiakirjassa unelmoidaan.
Erillisiä perinteitä ei voi - näillä näkymin - korjata eli ”parantaa” alkuperäiseksi ykseydeksi.
Kyllä me senkin tiedämme historiasta, miten ilkeitä kirjoituksia juutalaiset ja heidän muslimi-seemiläisensä meistä kristityistä ovat kirjoittaneet ja miten paljon he ovat tappaneet meitä kristittyjä.
En minä yksipuolisesti ”ihannoi” ( kuten sanotte ) juutalaisten asioita, mutta saarnoissani puhunkin kristityille heidän synneistään, meidän ja meidän perinteemme synneistä.
Kirkon tunnustus vaikenee mm. siitä, että ”kirkko on hylännyt alkuperäisen ilmoitusperustan”, koska kirkon tunnustus ei voi epäillä omaansa ja koska 1500-luvulla ei vielä ollut meidän historiallis-kriittistä Raamatun tutkimisen metodia ja ihannetta eikä myöskään internet-ajan miljoonan taalan tiedonmaailmaa!
Jos Lutherilla olisi ollut meidän tietomme, hän olisi käyttänyt sitä, ja meidän tunnustuskirjojemme sanamuoto olisi nyt täysin erilainen. Omana aikanaan sanamuoto oli varmasti moderni, mutta missä merkityksessä se enää toimii?
Jos tämän päivän outokumpulaiselle luetaan vaikkapa tunnustuskirjojen Augustanaa 1530, hän ei sen dogmatiikasta tajua mitään!
Ks. vielä Media-arkiston nettiartikkelia Heikki Räisänen: Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi; teol. tri Tom Holmen: Jeesus ja juutalaisuus. Luentosarja Tieteen päiviä 2001; teol. tri Timo Eskola: Juutalainen Jeesus – monikasvoinen Messias. Jyväskylä 2000. )
En kiellä kristinuskon merkitystä.
Jahvee:n sanan/ daavaar Jahvee mukaan pakanoilla ( = ei-Jisraaeel ) eli ei-juutalaisilla on tärkeä tehtävä hänen maailmanhallinnassaan ja hänen kansansa, Jisraaeel:n kannalta: Juutalaisille 2000 vuotta on ollut selvää, että kristittyjen yksi tehtävä on pitää esillä heidän asiaansa ja piiskata (metafora ) heitä ( ristiretket, juutalaisvainot ja –karkotukset, Hitlerin kristittyjen 6 miljoonan juutalaisen tappaminen ) kuuliaisiksi Tooraa:lle.
Mutta pakanoilla saattaa olla tärkeä aktiivinen rooli ja kutsumus Jahvee:n Jisraaeel:ssakin: V:n 538 eKr. paikkeilla joissakin juutalaisissa piireissä ( ei näkyne VT:n teksteissä ) Persian ei-juutalaista kuningas Kyyrosta/ Koores pidettiin Maashiia:na, koska hän vapautti/ vapahti/ pelasti juutalaiset Babylonian orjuudesta..
Pakanoiden ”kääntymisestä juutalaisuuteen” puhutaan jo Luukkaan perinteen APT:ssa. Jeshuuaan veli Jaakoov ja kalastaja Petros Mestarin 1. seuraajina olivat aluksi samoilla linjoilla pakanoiden kääntymisen pakollisuudesta Jeruushaalajiim:n alku-srk:ssa, mutta Kristus-uskoon kääntynyt Paavali tuli sotkemaan ja reformoimaan heidän käsityksiään!
Laista vapaan evankeliumin paavalilainen linja juurtui myöhempään hellenistis-kristilliseen perinteeseen.
Mutta jos me haluamme pelastua Jumalan yhteyteen Raamatun mukaan, meidän on käännyttävä juutalaisten puoleen, katsottava heihin ja kunnioitettava heidän erityistä asemaansa Jahveen suunnitelmassa! Meidän pitää uskon silmin katsoa kirkkohistorian läpi alku-srk:n aikaan ja juutalaiseen Jeshuuaa:n! Meidän pitää kysyä juutalaisilta ja keskustella heidän kanssaan, miten ihminen pelastuu!
Jos kysymäänne ”juutalaiseksi kääntymiseen” vastataan Raamatun mukaan, on selvää, että Jahvee kutsuu kaikkia ei-juutalaisia pakanoita Jisraaeel:n yhteyteen, sieltäpäin ammentamaan, missä hänen ikuisesti pyhä kaupunkinsa Jeruushaalajiim sijaitsee.
Monet ihmiset, monet kristitytkin, ovat kääntyneet juutalaisiksi.
Toisaalta daavar Jahvee sanoo, että Jeruushaajajiim:sta, ”pyhältä vuorelta”, sen temppelistä, loistaa Jehvee:n kirkkaus/ kaavood ja ulottuu kaikkialle maailman ihmisille ja he tulevat ”Jisraaeel:n yhteyteen - yhdessä ylistämään Jisraaeel:n Jumalaa.
Ajatellen koko maailman syntisiä kuolevaisia ihmisiä omissa kulttuureissaan, perinteidensä ja inhimillisyytensä sidoksissa, mitään loikkausta kirjaimellisessa mielessä ei voi käytännössä tapahtua. Mutta meistä kukaan ei tiedä mitä ihmiskunnan tulevaisuudessa tulee tapahtumaan!
”Kirkon opin mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, Kristuksen tähden”. OK. Meidän perinteessämme asia kirjoitettiin sanamuodoksi 1500-luvun Saksanmaalla. Hyvänä asiana olen minäkin sen kokenut koko ikäni.
Jäin kaipaamaan tekstistänne piispani paimensydämen ääntä.
kappale
Nykyisen TaNaKh:n tekstit ovat melko samat kuin silloin kun ne v:n 100 jKr. koodattiin. Samoin meidän VT:n ja UT:n tekstit ovat sisällöltään melko samat alusta alkaen. Papinkoulussa kyllä opetettiin, että alkuperäiset arameankieliset ja heprean käsikirjoitukset ovat kadonneet ja meillä on dokumentteina vain kopioiden kopioita satojakin vuosia vanhemmilta ajoilta!
Koska kirkon tunnustuksen mukaan saarna pidetään Raamatusta eli sen kirjallisuudesta, silloin saarnassa paluu ”seemiläiseen ilmoitusperinteeseen” on yhä mahdollista.
Jos me emme tänään saarnaa samoista asioista kuin perinteen alussa, silloin kirkon perinne on kokonaan kadottanut alkuperäisen ja keksinyt uuden pelastustien ! Silloin kirkossa ollaan täysin tyhjän päällä Jahveen:n pelastus-lahjaan verrattuna.
Viittaan muuhun kirjallisuuteen, koska väitätte minun puhuvan omiani. Ks. selitykseni tekstiä ennen 1. kappaletta.
Jeruushaajajiim:n alku-srk ei ollut aluksi 2-kielinen: Jeshuuaa:n aikaan 1. seuraajat olivat Galilean seuduilla Mestarin porukassa = srk/ hpr. qaahaal; hänen teloituksensa jälkeen v. 30 ja ylösnousemuksen jälkeen 1. seuraajat harhailivat silloisen Jisraaeel:n pohjois-osassa Galileassa ja Jisraaeel:n eteläpäässä Jeruushaajajiim:ssa/ qaahaal;
Jeshuuaa-liikkeen muodostuttua alkeellinen srk:llinen elämä alkoi Jeruushaalajiim:n qaahaal-srk:ssa; se oli aluksi täysin juutalainen - muutaman vuoden ajan, mutta jo v. 36 srk:aan tuli hellenistisiä diaspora-juutalaisia ( ks. APT ) kuten Stefanos, syntyi srk-yhteisö qaahaal-ekkleesia (kr.) ; kääntymätön Paavali/ juutalainen Shaauul tappoi Stefanoksen hänen kreikkalaisen raamatunlukunsa ja ”Khristoksensa” takia: Shaauul:n mielestä Stefanoksen synti oli se, että Stefanos käänsi juutalaisen Maashiiah:n ja muut juutalaisen Raamatun asiat kreikkalaisen VT:n = Septuaginta kielelle ( joka oli olemassa jo 200-luvulla eKr. ) ja muun hellenismin kielelle.
Hyvänä juutalaisena omasta mielestään Shaauul joukkoineen kivitti Stefanoksen ollessaan poliisin palveluksessa ylipapeille. Hän halusi puolustaa juutalaisten isiensä uskoa ilman mitään kreikankielen merkitysten hienouksia. Shaauul ei uskonut kahdella kielellä vaan vain hepreaksi!
Siinä vaiheessa kun Saauul:sta tuli kääntymisensä jälkeen Paulos ja samalla tappamansa Stefanoksen porukoiden ystävä, hän lähti innokkaasti levittämään sitä uskoa, jota vielä samana vuonna oli vihannut! Se antoi potkua hellenistien uskontopolitiikalle.
Kristinusko lähti ulkomailla, Jisraaeel:n ulkopuolella, Rooman valtakunnassa leviämään, laajenemaan, muotoutumaa ja laitostumaan mukanaan pelastuksen käsitteet ”Jeesus”, ”Khristos”, ”Messias”, ”Theos”/ Jumala, jne.
Silloin uskoa kuvattiin pelkästään kreikankielellä ja sen kulttuurin sisällöllä. Joissakin piireissä, esim. valtion virkamiesten ja sotilaiden yhteisöissä ja lähempänä Rooman kaupunkia myös latinankieli alkoi sävyttää kristittyjen uskoa.
Stefanos-ryhmän srk oli jo hellenistinen kr. ekkleesia. Ks. APT/ tapaninpäivän teksti. Ks. mainittua Kellyn kirjaa ja esim. Johannes Lehman: Raportti Jeesuksesta, erään väärennöksen pöytäkirja, H:ki 1972.
Te arvostatte ”tunnustuksen kokonaisvaltaisuuden” tajuamista, mutta missä kirkkosaleissamme näkyy Jeshuuaa:n perinne; istuuko juutalaisia Kuopion tuomiokirkossa; näkyvätkö seemiläisen uskon tuntomerkit kirkon oppilauseissa, tklin asiakirjoissa, kirkon tunnustuksessa, liturgiassa, symboleissa, seinämaalauksissa, hallinnossa ja elämäntavassamme? Yksi jäänne muistuttaa Kuopion pappeja ja sanankuulijoita Totuudesta. Se näkyy Kuopion tuomiokirkossa: Kun piispa Riekkinen liturgeeraa, hänen päänsä päällä alttariseinän taulussa lukee suurin kirjaimin Jahvee ( toinen lukutapa: Jehoovah ).
kappale
En saarnaa ”näkemyksistäni” kuten jo perustelin.
kappale
En vastusta tuota v. 1530 kiteytynyttä tekstiä, joka oli siihen aikaan Saksan valtiokirkkoperinteen kirkkopoliittisessa taistelussa voittajien lippulaulu. Siinä juutalaiset ja muhamettilaiset tulivat tunnustuskirjojen korvausteologia-aatteeseen perustuvalla antisemitismillä loukatuiksi! Ks. A. E. Koskenniemen suomennosta siitä näkökulmasta: Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat. Turku 1948.)
kappale
OK. Eniten tuossa lainauksessanne rakastan sanaa ”Kristus”!
kappale
Kiistän syytteet.
vaiheen evankeliumi oli se kun Jeshuuaa julisti Jahvee:n evankeliumia Jisraaeel:lle, 2. vaiheessa hänen 1. seuraajansa julistivat Jeshuuaa:a evankeliumina Jisraaeel:lle, 3. vaiheessa pakanat alkoivat julistaa erillään juutalaisista ”Jeesusta” evankeliumina koko maailmalle.
Ks. esim. Hans Kungin kirjaa.
Evankeliumin julistuksessa mentiin koko ajan huonompaan suuntaan siihen nähden mitä Jahvee-Eloohiim jo maailman alussa oli tehnyt ja puhunut profeettojensa kautta Jisraaeel:lle sen historiassa ja Jisraaeel:n kautta koko maailmalle!
”Vanhurskaan juutalaisen” määrittelee Jahvee-Jumalan sana/ daavar Jahvee. On helppo löytää teoksia ja netistä saadaan sekunnissa 10 000 faktaa, että mm. kirkkoisistä useat olivat kirjoituksissaan antisemiittejä: Origenes v. 240 jKr., Cyprianus v. 248, Elviran konsiili v. 306, Nikaian konsiili v. 325, v. 380 Gregorius Nyssalainen, …v. 400 kirkon ”pyhä” Augustinus, … Martti Luther 1500-luvun vanhoilla päivillään kirjoittaessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”! Ks. mainittua katolisen kirkon 150 antisemitismi-tapauksen luetteloa.
Suomen ev.-lut. kirkko pyytää nykytunnustuksissaan ja arkkipiispan suulla H:gin juutalaismuistomerkillä anteeksi sitä, että kristityt menivät mukaan Hitlerin ohjelmaan.
Suomen ev.-lut. kirkon uutisoinnissa 14.2.2001 The Evangelical Lutheran Church of Finland/ News kehotetaan srk:ia ”muistuttamaan” sattuneista synneistä, ei vaikenemaan, jottei vastaava ”kansanmurha” toistuisi. Samassa asiakirjassa halutaan ”Lutherin asenne judaismiin läpikotaisin tutkia”. Muistopatsaan paljastustilaisuudessa oli läsnä pääministeri Paavo Lipponen.
kappale
Jo UT:n ajalla alkaneesta korvausteologiasta johtuen ja siitä että alkuperäinen Jeshuuaa:n Rooma-vastainen ohjelma kirjoitettiin muistiin Rooma-myönteisesti kristillis-kirkollisesta perinteestä jäivät pois heprealaiset termit ja juutalainen kulttuurihenki. Termit rikkaudessaan ja Jahvee:n rakkaudessaan avaavat meille oven ymmärtämään ilmoitustapahtuman Ja -perinteen maailmaa mitä Jahvee-Jumala sanoo luomilleen kuolevaisille syntisille ihmisille ja miten ihminen voi pelastua hänen yhteyteensä. Haluan rakastan sitä Totuutta!
En ”vähättele kristinuskon historiaa”! Ilman kirkkoa ja kristillistä perinnettä meillä ei olisi tämänkään vertaa yhteyttä Jumalan pelastavaan rakkauteen!
En puhu ”mauttomilla ylilyönneillä”.
-
kappale
Kiistän syytteet.
kappale
-
kappale
-
kappale
-
TIIVISTELMÄÄ, KERTAUSTA, PÄÄTTELYÄ
Ajanlaskun alussa eli juutalainen ihminen rabbi Jeshuuaa Jisraaeel:ssa. Hän toimi 1. juutalaisten seuraajiensa kanssa kulttuurinsa perinteessä.
Hänen jälkeen 1. juutalaiset seuraajat kokoontuivat Mestarinsa muistossa 30-luvun jKr. alussa Jeruushaalajiim:n alku-srk:ssa ns. Jeshuuaa/ Jeesus –liikkeessä, joka oli arameaa puhuvien juutalaisten juutalaisuuden sisällä oleva herätysliike/ lahko.
Loitonnuttuaan vähitellen juutalaisista juuristaan Rooman valtakunnan kristityt loivat uskon sisältöönsä, sosiaaliseen elämäänsä ja kirkkolaitokseensa alkutilanteeseen verrattuna täysin uusia ilmiöitä kunkin aikakauden tarpeisiin.
300-luvulle jKr. tultaessa vallitsi jo suuri hajanaisuus ja moneus kristittyjen ryhmien välillä Rooman jakamattomassa imperiumissa.
Keisari Konstantinus Suuri ( kirkon perinteen Suuri ) 300-luvun alussa ja Theodosius Suuri vuosisadan lopulla yhtenäistivät poliisi- ja sotilasvoimin eri uskonnolliset tahot ja jälkimmäinen keisari pakotti valtion laeilla kansalaiset uskomaan yhden keisarin yhteen kirkkoon.
Konstantinuksen aikaan voittaja-kristityt riemuitsivat omasta uskonnonvapaudestaan ja keisarin suojeluksesta. He kiittivät siitä ”Kristusta” ja ”Kolmiyhteistä Jumalaa”.
Theodosius kehitti valtiokirkon kristittyjen yksipuolista uskonnonvapautta ja salli lakiin perustuvasti kristittyjen vihata esim. juutalaisia. Kirkon voittajien usko määrättiin koko valtakunnan uskonnoksi v. 380 jKr.
Emt. aikaan katosivat historian näyttämöltä juutalaiset ebioonit ja nasaretilaiset, jotka olivat eläneet alku-srk:sta alkaen Jeshuuaa-liikkeen Hengessä.
Keisari korkeimpana viranomaisena valtiokirkossa –periaate vaikuttaa yhä meidän luterilaisten perinteessä.
1500-luvun Saksanmaalla valtiokirkkoperinteen voittajat määrittelivät luterilaisissa tunnustuskirjoissa oman luterilaisen kirkkonsa identiteetin.
Suomen ev.-lut. kirkko määrittelee nykytilanteessa identiteettiään siteeraamalla menneisyydessä syntyneiden saksalaisten tunnustuskirjojen tekstejä.
Suomen ev.-lut. kirkon asetusten mukaan pappi saarnaa Raamatusta eli Raamatun tekstien kertomista asioista, jotka VT:n osalta ovat syntyneet Jisraaeel:n kansan historiassa ja UT:n osalta emt. perinteen muuntuneena jatkumona mukaan lukien hellenistisestä kulttuurista tulleet asiat. Siihen aikaan ei ollut mitään Suomen ev.-lut. kirkkolaitosta olemassakaan.
Valtiokirkkoperinteen corpus christianum eli yksi kristillinen yhteisö –ihanne ei ole enää pitkään aikaan toiminut Suomessakaan EU-aikaa vastaavalla tavalla kuten sitä jollakin tavalla sivuten kirkkoneuvos Matti Halttunen puhui 23.3.2006 TV 3:n aamulähetyksessä.
Käsittääkseni tklin välipäätöksellä puolustetaan ”tunnustuskirjoihin” vetoamalla vanhaa hallintoperinnettä ja kirkon asemaa sekä pyritään ratkaisemaan Outokummun srk:n pitkäaikaisia riitoja.
Käsittääkseni välipäätöksestä ei näy eikä välity koettavaksi se kirkon perinteen autuas puoli, jota voisi sanoa vaikkapa ”Jeesuksen rakkaudeksi”. Sen läsnäolon puolesta piispa Riekkinen istuu ”vartijana” ( vanha suomalais-kristillinen sanonta ) tklissa.
Käsittääkseni ko. asiakirjassa piispa Riekkisen paimenääni ei kuulu, vaikka oikeudenkäynti ”tunnustuksen vastaisuudesta” on hänen hengelliseen paimenvirkaansa kuuluva hengellinen asia.
Suomen ev.-lut. kirkon ”tunnustus” ei voi, uskon juuret ja kirkon historia huomioon ottaen, tarkoittaa muuta kuin Raamatun ”usko”.
Nimi ”Jeshuuaa” mainitaan jo Kirkkoraamatussa: Matt. 2: 21 selityksessä nimi ”Jeesus” juonnetaan heprean ”Joosua”:sta, joka on sama kuin ”Jeshuuaa” = Pelastus, Apu, Vapahdus. Ks. Helmer Ringgren: Hebreisk nybörjarbok. Lund 1969, esim. s. 79, 80, 87-89.
Nimi ”Jahvee” mainitaan meidän Kirkkoraamattumme VT:ssa, esim. 2 Moos. 3: 14; 2 Moos. 6: 2; 2 Moos. 15: 3; Jes 42: 8. Meidän VT:mme “Herra”-sanan paikalla lukee TaNaKh:ssa “Jahvee” tuhansia kertoja, mutta se lausutaan pyhyytensä takia kiertoilmaisulla “Aadoonaj” = ”Herrani” tai ”Hasheem”= ”Nimi”.
Tklin asiakirjassa käytetään rutiininomaisesti teologis-uskonnollisia käsitteitä ”kirkko”, ”tunnustus”, ”Jumala”, ”armo”, ”pelastus”, ”Jeesus Kristus”, jne. oman kulttuurimme pääkirkollisen perinteen mukaisesti, mutta lähemmin tarkasteltuna ne ovat monimerkityksisiä abstraktiivisuutensa ja pitkän perinteensä takia.
Tämän päivän maailmassa kristillisiä kirkkoja ja perinteitä arvioidaan olevan 22000. Ekumeenisessa keskustelussa nähdään mihin ongelmiin monopoliasemaan pyrkivät kirkot ovat joutuneet, kun katsovat itsellään olevan ainoan oikeuden käyttää emt. käsitteitä.
Voiko nykyaikana kukaan, pappikaan, tulla tuomituksi rikolliseksi kirkkonsa sanan- palvelijana - maallisen korkeimman oikeusistuimen mittauksella - siitä mitä hän sydämessään ja faktojen valossa uskoo?
Saarnaan Suomen ev.-lut. kirkon tunnustuksen sisäpuolelle mahtuvista asioista, vaikken siteeraa tunnustuskirjojen tekstejä saarnoissani..
Ottaen huomioon sen juutalaisen perinteen mistä kirkko/ qaahaal on syntynyt ja mitä ”kirkolla”/ ekkleesia on kristinuskossa perinteellisesti tarkoitettu, niin pelastuksen asiassa kirkko ei voi myöhemmin tarjota enempää ja parempaa kuin mitä Jeshuuaa:an ja ”Jeesus”:een uskomisella tarkoitettiin Jeruushaalajiim:n alku-srk:ssa.
Ko. välipäätöksessä näkyy implisiittisesti luterilaisen perinteen Jumalan 2 regimenttiä -oppi, jonka mukaan Jumala toimii hengellisellä ja maallisella alueella historiassa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Perinteellisen tulkinnan mukaan ihmiset eivät saa sekoittaa ko. alueita omissa ratkaisuissaan.
Käsittääkseni tkli sekoittaa 2 regimenttiä -opin periaatteen ja käyttää Augsburgin tunnustuksen 1530 hengellisiä asioita argumentteina ko. maallisessa oikeusjutussa.
Käsittääkseni ko. oikeusjuttu ”tunnustuksesta” ja saarnoistani on hengellinen uskonvarainen asia.
Käsittääkseni tkli pitää kuria ( maallinen alue ) hengelliseen asiaan.
”Tunnustuksen mukaan” tarkoittaa pohjimmiltaan melko samaa kuin ”Raamatun mukaan”.
Pyrin päivittämään saarnani ”kirkon nykytunnustusten”/ nykysynnintunnustusten/ nykymyöntämisten mukaan.
Keskeisiksi kristillisen perinteen ongelmiksi ovat nousseet Suomen ev.-lut. kirkon sisällä ja keskusteluissa juutalaisten kanssa: kristillinen korvausteologia ja sen käytännön ilmentymä, antijudaismi/ antisemitismi.
Välipäätöksestä näkyy implisiittisesti, että srk:n jotkut henkilöt ja tkli eivät haluaisi puhuttavan emt. asioista, vaikka Suomen ev.-lut. kirkon nykyasiakirjoissa kehotetaan niistä puhumaan.
Autan saarnoissani ihmisiä uskomaan ja ymmärtämään pelastavaa uskoa näkymättömään Jumalaan.
Katson olevani saarnoissani, puheissani, päivänavauksissani ja lehtikirjoituksissani samalla asialla kuin pappis-veljeni. Kokemuksesta tiedämme, että papit pitävät yhdestä ja samasta tekstistä monenlaisia saarnoja!
Käsittääkseni tkli ei valvo pappien saarnoja kaikille samalla mitalla.
En ole syyllistynyt mihinkään kirkonvastaiseen toimintaan.
Olen toiminut yksin, saarnannut ja hoitanut papin virkaa niin hyvin kuin olen osannut.
Olen opiskellut alaani kehittyäkseni kirkon työntekijänä, olen ollut rehellinen itselleni, srk-laisille ja Jumalalle. Kunnon luterilaisena pidän itseäni ja kaikkia ihmisiä syntisinä.
Tiedän Jumalan = Jahvee ilmoittaman Raamatun seemiläisten kirjoitusten perusteella ja kristillisen kirkon perinteen kautta, että minun on pappina tehtävä tili Jumalalle jokaisesta sanastani ja teostani.
Kokemukseni mukaan monet Outokummun srk-laiset ovat pitäneet minusta pappina. Olen saanut heiltä lähimmäis-rakkautta, myös Jumalan rakkautta heidän kauttaan. Siitä kiitokset.
Työpaikkani on hyvä.
Haluan säilyttää kappalaisen virkani ja pappisvirkani.
Olen halukas oppimaan uutta, myös kuuntelemaan mitä esimieheni ja muut sanovat.
Haluan pysyä edelleen kirkkomme tunnustuksessa.
Olen halukas edelleen keskustelemaan Kuopion hiippakunnan piispa Riekkisen ja tuomiokapitulin jäsenten kanssa.
Outokummussa perjantai, 31. maaliskuuta 2006
Jorma Luostarinen
Outokummun kappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti