KUNNIOITETTU KUOPION HIIPPAKUNNAN PIISPA JA TUOMIOKAPITULI
EI-PYYDETTY LISÄSELVITYS 21.12.2005 OIKEUSJUTTUUNI
LIITTYY KESKUSTELUUN TUOMIOKAPITULISSA 15.12.2005 KLO 10 OLLESSANI KUULTAVANA JA SYYTETTYNÄ SUOMEN EV.-LUT. KIRKON TUNNUSTUKSEN VASTAISUUDESTA
( KIRJEEN 7 NIDOSTA PYYDETÄÄN JAKAMAAN ISTUNNOSSA 15.12. 2005 OLLEILLE )
Uudelleen kiitän Teitä saatuani tulla kutsutuksi keskustelemaan.
Oman kokemukseni mukaan ilmapiiri oli totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä.
Meille yhteistä oli osallisuus perinteenmukaisesta ”Kristuksen rakkaudesta”.
Oma sisäinen kutsumukseni vaatii minua sanomaan Raamatun asiaa enemmän ja syvemmin kuin mitä esimerkiksi piispa Heikka saarnasi itsenäisyyspäivänä H:ngin katedraalissa: Hän ei puhunut tekstistä mitään. Kuitenkin piispa Riekkinen määritteli ”VT:n ja UT:n profeetalliset kirjoitukset” kirkkomme tunnustukseen kuuluviksi. Teille jo lähetetyt prof. Lars Aejmelaeuksen kirjan 5 sivua ja liitteenä oleva saarnani kertovat Teille, että ”tunnustus” suhteessa ”papin valaan” ei ole niin yksioikoinen asia kuin keskustelussa kävi ilmi. Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustus-kysymys on laajempi ja syvällisempi asia kuin koollaoleva paikallis-tuomiokapituli antoi ymmärtää. Mehän keskustelimmekin siitä, miten eri aikakausina tunnustus on ymmärretty. Ja toistan vielä: Tunnustus ei voi olla parempi kuin Raamattu, jos kerta Suomen Ev.-Lut. kirkko perustaa Raamattuun!
Ko. ongelmiin esim. piispa Riekkinen ja Kuopion tuomiokapitulin pastori-sihteerit ovat kirjoittaneet ja sanoneet viime aikoina julkisesti hyvinkin kriittisiä arvioita!
Minä en ole kehitellyt mitään omia oppiteorioita kirjoihin enkä sanonut mitään erikoista saarnoissani. Olen lukenut Raamattua, sen modernia eksegetiikkaa ja alan teoksia laidasta laitaan.
Olen toistanut saarnoissani yleisesti tunnettua, opettanutkin srk:aa papinviran valtuuksin.
Kuten Teille sanoin, ”Kristuksen enempi tunteminen” on minulle tärkeää.
Koskaan en ole julkisesti kieltänyt kristinuskon totuuksia eikä minulla ole sellaiseen tarvetta.
Minähän sanoin Teille, että ”Jumala ja Jeesus on minua ikäni auttanut!”
LÄHETÄN TEILLE TAPANINPÄIVÄN SAARNANI ( Outokummun kirkossa 26.12.2005 klo10 ).
Haluan kertoa Teille ajattelustani, uskostani ja papillisesta ilostani, kun tehtäväni on saarnata päivän Apt:n tekstistä kirkkomme tunnustuksen mukaan.
Kirkko, paikallis-srk ja esimieheni ovat olleet matkan varrella siten hyviä kokemuksessani, että ilman heitä ei kaipaukseni ”tuntea Kristusta”( = pelastua syntisenä kuolevaisena ihmisenä ) olisi tämänkäänvertaa selvinnyt.
Haluan säilyttää työpaikkani Okun kappalaisena.
Minun on tehtävä tili Jumalalle ja siksi en voi valehdella, jos minkä tiedän totuudeksi!
Minulla on elämänaikaa ja pappina olemista määräaika ja juuri nyt on vastuuni aika.
Hyväksyn sen mitä olen kirjoittanut ja sanonut saarnoissani.
En pyydä armoa kunnioitetulta piispaltani enkä tuomiokapitulilta.
Minun ei tarvitse pyytää, koska elän Jumalalta tulevasta armosta ja toivon samaa toisille. Emme me pappeina voi kohdata toisiamme kuin armon sisäpuolella! Minulle ei ole sopinut jankata sanoja ”armo”,”armo-oppi” jne. tuhat kertaa kuten jotkut vaativat!
Pidän aiottua saarnaa siten hyvänä, että voin tekstistä/ sen perustalta ja päivän teeman mukaan YMMÄRTÄÄ Jumalan työtä ilmoitustapahtuman syntymisen aikaan ja KERTOA siitä kuulijoille läpi kirkon historian ja myös nykyhetkessä.
Saarnasta näkyy selvästi, että ”kirkon tunnustuksesta” kiivailijat ovat nykyhetkessä aika pulassa, kun katsomme juutalaisen Jeshuuaa:n historiallista aikaa, arameankielisen Jeruushalajim:n alku:srk:n aikaa, keisari Kostantinuksen/ Theodosiuksen valtiokirkon aikaa, Lutherin ja 1500-/1600-lukujen lutherilaisten tunnustusten aikaa. Paljonko me ihmiset nykyajassa olemme edistyneet siitä tilanteesta, kun hellenisti-juutalainen Stefanos ja hellenisti-juutalainen Shauul riitelivät ”Jeshuuaa:sta” ja ”Jeesuksesta”?
Outokummussa keskiviikko, 21. joulukuuta 2005
Jorma Luostarinen
kappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti