JOHDANTOSANAT RIPPIIN

Meillä täällä pyhillä paikoilla on yleisaiheena Rippisanat johdattavat meidät Jeesuksen eteen, hänen kärsimykseensä. Siihen me olem-

me syyllisiä: päästämme Barabbaan ja vaadimme Mestarin pois. Jumalan sanasta jokai-

nen voi lukea mitkä ihmisryhmät erityisesti ovat Vapahtajaansa vastaan: rikkaat, kylläi-

set ja iloiset. Yhteiskunnan rikkailla ihmisillä on rahaa, valtaa ja arvovaltaa, joka pienen-

tää Jeesuksen merkitystä. Siksi hän sanoo heille, jotka luulevat jotakin olevansa: Voi tei-

tä!

Kylläiset ja iloiset ihmiset edustavat yhteiskunnan ja kulttuurin perusarvoa. Suhteessa Jee-

sukseen se on pahuutta, koska se pienentää Jumalalle kuuluvaa kunniaa. Hänen edessään

yhteiskunnan ja kulttuurin perusarvot paljastuvat sepittelyksi:

Kaikki hyväksi mainittu ei olekaan hyvää, kaikki kristilliseksi sanottu ei ole samaa

kuin Jumalan tahto! Suhteessa Jeesukseen paljastuu, että Jumalan valtakunta on jotain ää-

rimmäisen vaikeaa ja että evankeliumi koetaan loukkauksena. Köyhien ilosanomassa näkyy, että vain Jumala on tärkeää: ihminen on vain sen verran kuin Jumala antaa lahjojaan. Ylpeä ihminen

ei halua olla köyhä.

Jumalan valtakunta on köyhien, nälkäisten ja murheellisten koti, jossa Jeesuksesta tulee suu-

ri Poika Isänsä suosikkina. Hänen omansa ovat Isän lapsia, Pojan veljiä ja sisaria. Evanke-

liumi on iloisesti vastaanotettu vain heillä, jotka täällä kovassa maailmassa jäävät huonommiksi, hylätyiksi, sorretuiksi, ylenkatsotuiksi; portoiksi ja publikaaneiksi, kuten sanassa sanotaan. Heidän halveksijansa saavat syyllisyyden ja tuomion!

Menestyneet ihmiset, oppineet ja mitaleita saaneet saavat ankaran tyrmäysiskun evankeliumista, suuttuvat siihen ja hirttävät sekä Jeesuksen että hänen asiansa. Siten yhteiskunnan ja kult-

tuurin hyvä ihminen valitsee helvetin. Helvetti on siellä missä ihmistä pidetään suurena! Usko on siis täällä maailman keskellä aivan erityislaatuista. Me olemme uskovina vain syntisiä, kuolevaisia, epäonnistuneita ja Jumalasta riippuvia. Rippisanoja pidetään siksi, että sinullakin olisi Puolustaja.

Syntivelkamme on suuri, koska koko yhteiskunta, kulttuuri ja ihmiskunta haluaa mennä vikasuuntaan, pois Jumalasta. Ihmiskunta eli aadam kiittää Barabbasta ja kiroaa Nasaretilaista Siinä asetelmassa näkyy kaikki mitä synnillä ja pahuudella tarkoitetaan.

Ihminen joka haluaa pelastua syyllisyydestä, helvetistä ja kuolemasta, tunnustaa syntinsä Jee-

sukselle, elävälle Jumalalle.

Kukaan ei saa syntejä anteeksi siten, että kirkko ja Jumala on olemassa. Sen uskoo Saatanakin!

Meillä pitää olla usko elävään Vapahtajaan, joka puhuu, ja on meissä sisällisesti ja meidän

keskellämme. Silloin voidaan kokea se mitä sanotaan armoksi.

Koko elämän aika menee uskomisen harjoittelemiseen. Tarvitaan parannuksen tekeminen

eli mielenmuutos. Silloin ihminen etsii uudet arvot Jeesukselta!

Kun Mestari itse julisti Galilean maisemissa taivaan tärkeitä asioiota, hyvät ihmiset heittivät hänet

Golgatan kaatopaikalle. Siellä hänet pantiin virtsaamaan ja ulostamaan julkisesti kaiken kansan

edessä. Se näky paljastaa mihin ihminen todellisuudessa uskoo!

Niin käy Jeesukselle meidän käsissämme ja lastemme kynsissä: Me valitsemme Barabbaan.

rakastamme häntä, koska hänkin uskoo rikkaisiin ihmisiin: rabbimaistereihin, professoreihin ja

tiedemiehiin. Barabbaan tavalla mekin toivomme, että lapsistamme tulisi kelpo oppineita, pappe-

ja lain tuntijoita siunaamaan yhteiskunnan instituutioita.

Mutta ystävä, usko Jeesukseen pelastaa sinut. Hän katsoo syntiseen ihmiseen, ymmärtää taakkoja,

antaa levon ja rauhan.

Kamppailu helvetistä ja taivaasta käydään aina tänään eikä vasta sitten, kun ruumis mätä-

nee haudan saastassa!

Meidän rakkaudenvelkamme Jumalalle ja ihmisille on suunnattoman suuri. Selitykset eivät auta.

Tunnustamme syntimme kaikkitietävälle Isälle:

21.10.2001 Jorma Luostarinen