Esa Jakonen

Itä-Suomen työsuojelupiiri

Okun Ev.-Lut. srk:n työsuojelutarkastus Outokummussa 2.12. –04

Olen ollut Okun kappalainen vuodesta 1982 alkaen. Srk teki minusta 10 oikeusjuttua Kuopion tuomiokapitulille siihen mennessä, kunnes khra Eino Miettinen jäi eläkkeelle v. 2002. Tuomiokapituli antoi tuomiot. Uusi Khra Kaapo Björklund sanoi tänne tultuaan minulle, että hänen aikanaan ei tehdä entisellä tavalla. Tänään nähdään, että tuo vakuutus muuttui valheeksi. Aikaisemmissa keskusteluissa ja hengellisten työntekijöiden kokouksessa viikolla 45 sanoin seuraavaa:

• Khra syrjäyttää minua papinviran julkisista tehtäviä. Työsuojelu estää sellaisen.

• Hän kohtelee minua ja diakonissa Kirsti Takaloa eriarvoisesti verrattuna suosikkeihin.

• Hänelle joku tai jotkut ovat tehneet nyt 6 valitusta saarnoistani, rippisanoistani ja kirjoituksistani. Hän vaatii minulta niistä kopion omaan käyttöön sielunhoidollisista syistä eikä siksi paljasta kuka tai ketkä nuo valittajat ovat. Minä en voi puolustautua. Kenen tietoon nuo valitukset kenties niputetaan myöhemmin? Silloin niiden merkitys on toinen, kun alkuyhteys unohdetaan!

• Saarna-/ kirjoitusvuoroni lähestyessä hän sanoo minulle sanallisesti ja kirjallisesti letkautellen miten minun pitää saarnata. Ammattimiehenä minä en kysy papilta, en piispalta sitä. Minähän lähetin kirkkoneuvostolle, khralle, piispa Riekkiselle ja tklille kirjeen siitä. Kirkkolain mukaan minä en ole tilivelvollinen khralle ja kirkkoneuvostolle saarnoistani.

• Saarnan/ kirjoituksen jälkeen hän pyytää tositetta siitä mitä sanoin. Näkymätön Viänänen on siis totta!

• Joskus 15-vuotta sitten kysyin lakimiesasessori Tuija Alatalolta mitä minun pitäisi ajatella roolistani pappina. Hän sanoi: ”Sinä olet ilmiannettu!” Hän siis on tuo Viänänen, koska hänellä on ollut valta rakentaa ja linjata juridisesti kohtaloni, jättää minun oikeuteni pois ja tehdä laitokselle palvelus!

Khra Miettisen sanoin ”todistusaineistoa” siis löytyy edelleen ja ilmianto ja valehtelu tulee sallituksi tklin siunauksella. Pastori Heikki Paukkusen johdolla tapahtunut 3-vuotinen srk.n työntekijöiden työnohjaus kutsui toimintaa ”kantelukierteeksi”. Valitustahti on nyt kiihtynyt, ennen 10/ 20 v., nyt 6/ 2 v..

Tämän viikon työkokouksessa tein kralle selväksi, että syrjäyttäminen ja työpaikkakiusaaminen ei voi jatkua, vaan se loppuu tavalla tai toisella. Siihen Kaapo Björklund totesi, että hän vie valitukset tuomiokapituliin. Niin tuli hänestä 2 v:ssa minulle valehtelija ja srk-hallinnolle, srk:n mahtimiehille ja piispa Riekkiselle nöyrä virkamies. Nyt ei ole minulla esimiestä, ei khraa kirkon lakien ja työsuojelun mukaisesti!

Tässä vaiheessa emme tiedä miten peli jatkuu!? Minä ja perheeni tiedämme hyvin mitä matkalla on tapahtunut. Mutta ovatko ko. asiakirjat kadonneet srk:n arkistosta?

Jo tässä vaiheessa työsuojeluviranomaisen pitäisi löytää kertomuksesta asioita, jotka särähtävät korvaan. Minä näet kerron faktoista ja virkamiehen vastuulla. Kun 90-luvulla työsuojelupäällikkö Kyösti Lappalainen Polvijärveltä kävi tarkastuksella, hän ei osannut kuin heittäytyä tietämättömän rooliin, vaikka esim. minä tiedotin hänelle työyhteisöstä.

Minä jouduin juttujen aikana kiusaajapiispojeni luo itketettäväksi ja kestämään väärät syytökset. Silti hakeuduin heidän luokseen jopa omalla ajalla keskustelemaan, koska minulla pappina oli luottamus saada sieltä oikeutta. Todellisuudessa sotatuomari Malmivaara, sielunhoitaja Matti Sihvonen ja heidän oppilaspiispansa Ville Riekkinen keräsivät aineistoa sekä minulta että heiltä, jotka minua puolustivat.

Jouduin yhä huonompaan valoon vuosikymmen vosikymmeneltä, varmaankin siksi, että en poistunut kiusaajien silmistä elävänä enkä kuolleena ja halusin ja jaksoin tehdä työtä sekoilematta siihen omaa papin tilannettani srk:ssa. Provokaatio, että itse polttaisin virkani, oli hyvin suuri ja työkavereilla näytti menevän erittäin hyvin. Kokonaistilanne selvisikin vasta v. –94, jolloin sain tietää, että minut oli hommattu v. –89 mielisairaan kirjoihin piispan pyynnöstä/ srk:ni/ kirkkoneuvostoni pyynnöstä/ suostumuksella ja tklin oman psykiatrin keksinnöstä. Pappina en ollut häntä koskaan tavannut mutta hänen näköisen haamun näin niihin aikoihin eräässä työtilanteessa.

Aina tuli vain uusia kanteluita ja kanteluita. Lopullinen ratkaisu viipyi. Nyt pari päivää sitten kaikki vanha elpyi uudelleen kokemuksessani mutta myös todella sillä tiellä mitä minä ja perheeni olemme kulkeneet. Khran ja pastori Eila Hyttisen kommentit kokouksessa tuovat mieleen vanhan purkamattoman 20 v:n ajan, jolloin en saanut oikeutta piispalta, tklilta, en khralta, en srk-hallinolta, joilta se oli tuleva jos jotakin tuli! Pienellä paikkakunnalla minun, ei-uskottavan ”jätkän”, ei kannattanut vetää viattomia kelpo-okulaisia käräjiin. Olisin saanut kantelijoilta, jos olisin halunnut, ison tukun rahaa KHO:N päätöksen jälkeen v. 1996.

Jotkut seurakuntalaiset/ srk:n ulkopuoliset/ srk:n hallintoelimet/ jotkut työkaverit ovat valittaneet minusta ihmisenä ja vääristäneet työni arvon. Raamatun mukaan se on rikos! Toistan tässä työsuojelukokouksessa joitakin tärkeitä asioita, koska kohtalooni vaikuttaneet tuomarivastuun ihmiset eivät jakaneet oikeutta ja minä jäin yksin teidän työyhteisössänne.

Ketä asia koskee, saa nyt palautetta, mihin on sotkeutunut. Meitä menneiden hyvien aikojen ihmisiä on yhä samassa työpaikassa ja meillä on yhteinen tausta:

• Saappaani, liivini ja kielimurteeni ja partani karkotti ihmiset ehtoolliselta.

• Srk-mestari Arto Koskinen keräsi nauhurilla todistusaineistoa lääninrovasti Teuvo Monosen käskystä, kun hän tarvitsi esitutkinnassa kantelun lisäksi aineistoa. Aikaisempaan nauhoitukseen osallistui srk-mestari Jorma Honkanen. Lääninrovastituomari keräsi ilkeitä mielipiteitä minusta v.n 2000 paikkeilla rovasti Esko Jalkaselta, khra Eino Miettiseltä, pastori Eila Hyttiseltä, pastori Vesa Parikalta, ex-kanttori Pertti Tahkolalta, kanttori Paavo Stedtiltä. Aineisto on minulla. Lääninrovasti sepitti itse papereita ja soitteli erilaisia uhitteluja ja pelotteluja minulle. Hän seisoi yhtäkkiä kotioveni rappusilla vesisateessa ja kehotti minua menemään työterveyslääkäriin ( tri Paavo Peltomäki), jonne oli jo valmiiksi tilattu aika. Jos en menisi, tkli joka tapauksessa tulisi minut erottamaan, niin kuin erottikin 3 kk:ksi, jolloin minä ja Eino Miettinen läksimme molemmat: Hän mitalilla palkittuna iloisin ja vapain sydämin eläkkeelle ja minä 3 kuukaudeksi erotettuna vedelle ja leivälle koko kesäksi, koska minä olin syypää Timosten lasten kuolemaan liikenneonnettomuudessa Okun Kokonvaarassa ja saarnannut Jeesusta. Todellisuudessa en ollut tuossa siellä, enkä tuntenut yhtään Timosta. Piispa Riekkinen ei tutkinut asiaa, kuten v. 1983 seuduilla ei piispa Malmivaarakaan. Sotatuomari asettui veteraanien puolelle ja minä ansaitsin 5 v:n varoituksen, kun olin ”sopimattomasti” puhunut heille siteeraten UT:n tekstiä. Koska piispa Riekkinen ei tutkinut asiaa mutta antoi kuitenkin tuomion, ei KHO:aan tutkinut asiaa, vaan antoi Timosille voiton. Oikeuden päätöksiin ei koskaan merkitty esim. noissa kahdessa kantelussa missä olin tehnyt väärin. Ei voitu merkitä, koska en ollut syyllinen esitetyllä tavalla!

Khra Björklund toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi 2 v. sitten. 21 vuoden jakso piispa Malmivaarasta alkaen, ynnä piispa Matti Sihvosen aika ja siitä Piispa Riekkiseen sai Eino Miettisen lähdettyä hyvän täyttymyksen. V. 1982 esimies Eino Miettinen oli sanonut minulle, 33-vuotiaalle nuorelle papille, rohkaisevat sanat: ”Sinä muuten lähdet tästä srk:sta ennen kuin minä!” Minä vastasin: ”Khra on ottanut ison tehtävän. Jos minä olen hengissä pappina silloin 20 vuoden päästä, niin minä katson tuon päivän.” Ja niin minä katsoin, mutta se maksoi minulle, vaimolleni ja lapsilleni paljon.

Ei ollut minulla

• esimiestä tukemassa

• työterveyshenkilöstöä tekemässä työsuojelua

• ei vastuullista henkilöä kuin minkä itse ostin yhteiskunnalta. Halusin säilyä hengissä!

• ei turvallista työyhteisöä, sen lämpöä ja siitä saatavaa voimaa

• ei ollut minulla oikeamielistä piispaa, ei asessoria ei tklia. Sieltä minut annettiin kirjoittaa mielisairaaksi, vietäväksi osastolle.

• Piispa syytti minua ”vääräksi”, varkaaksi, minkä sylki suuhun toi, samoin srk kirkkoherra antoi tulla toistenkin puolesta. Hän hankasi supuolielintään sakastissa minun alapäähäni ja tökkiä rintakehääni toisen henkilön kanssa, kun minun piti hetken kuluttua mennä pitämään pyhää liturgiaa kirkkosalin puolelle. Kapituli tiesi mutta ei halunnut tietää! Mutta vieläkään ei löytynyt lopullista ratkaisua!

• Yhä lopullinen puhdistus odottaa, kun khra Kaapo Björklund verestää vanhoja voimia. Niihin kuuluu kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Kaarina Meriläinen, kirkkoneuvosto ja kirkkovaltuusto, kanslisti Birgitta Kärppä, hänen tyttärensä Annette. Piispa Sihvonen antoi ymmärtää, ettei mitään jaottelua entisiin hallintoelimiin ja uusiin ole.

Tämän kerronnan valossa työsuojelu srkssa on melko yhtä tyhjä asia kuin kristillisen perinteen nimetön Yleisjumaluus. Mutta eihän se perustukaan ilmoitusperinteeseen. Annapa työsuojelumies kommentti!

• Saako tälläinen asetelma lakien mukaan jatkua työpaikalla?

• Kuka tästä vastaa? Piispa, tkli, khra?

• Saako khra Björklund noin vain kerätä minusta aineistoa, letkautelle etukäteen? Hänellä on etukäteistieto, että joku tulee valittamaan? Toiminta ei ole tilapäistä vaan jatkuvaa.

• Saako hän saattaa minut mielivallan alaiseksi ottamalla minulta esim. päivänavausvuoroja pois, joita papit täällä perinteellisesti ovat pitäneet. Hän ei esitä selvää syytä eikä hänellä

ole kuin huhutietoa.

• Entäs työnjaossa syrjäyttäminen. Ainoa oikeudenmukaisuus on jakaa työt niin, että joka kolmas tehtävä on ko. papilla.

• Saako hän viranomaisena salata minulta valittajan, ja varsinkin nyt eteenpäin, kun hän siirtää asian piispalle?

• Kuka on vastuullinen Okun srk:n työntekijöistä?

• Kuka vastaa minun hyvinvoinnistani työpaikalla?

• Kun minulla on työntekijän hätä työasiassa, kenen puoleen minä käännyn? Ei se ainakaan khra Kaapo Björklund ole, kun hän pyrkii tuhoamaan minut tuomiokapitulin avulla. Se ei tule koskaan ottamaan vastuuta miten tässä näytelmässä käy!

• Te työkaverit tuskin ymmärrätte mitään tästä vakavasti teille sanotusta asiasta, koska te olette useimmat saaneet olla turvallisesti lintukodossanne ettekä ole kulkeneet minun ja perheeni tietä.

• Minunkin oikeudellinen tilanteeni 16 kantelun jälkeen on sellainen, että pienikin teidän kannanottonne voi tuhota minun papillisen kutsumuksen.

• Työntekijän tuhoamistahto, niin kuin nyt on tapahtunut myös Kirstin ja ehkä Honkasen Jorman kohdalla, ei voi olla työsuojelun tavoite silloin kun tuhoaminen on srk:n/ srk:n työntekijän/ kirkon tavoite!

Outokumpu 5.11.2004

Jorma Luostarinen

Outokummun kappalainen