ei lopullinen saarna

SAARNA

MESSU

3. VSK

LIT

OKU KIRKKO 26.12. 05 klo 10

2. joulupäivä/ tapaninpäivä

”Kristuksen todistajat”

APT. 6: 8; 11-15; 7: 51-60

VIRRET

35: 1, 2 1

447: 4 7

141: 1–3 12

26: 1-3 14

600: 1- 19

226 HPE

Shaaloom! Loo avodaah zaaraah!

Tässä saarnassa puhutaan seemiläisen ilmoitusperinteen Hengessä. Meitä hellenistisen perinteen pakanoita kutsutaan pelastumaan Israelin kansan yhteydessä sen Jahvee:n yhteyteen. Meidän kuolevaisten syyllisten kutsumus on kuulua Jumalalle/ Elohiim:lle, joka alussa loi taivaan ja maan. Vain hän pysyy, aadaam-ihminen tulee maaksi jälleen! Lyhyen hetken me täällä elämme! Kuulutko sinä Aabrahaam:in, Jishaak:n ja Jaakoov:n Jumalalle? Lue lisää heprealaisten Raamatusta/ Tanakh!

Juutalaisen apostoli Paulos:n tyyliin voidaan sanoa, että saarnaamisessa vain ilmoitusperinteen Totuus painaa, muu on roskaa! Tässä saarnassa puhutaan Jishraeel:n Jumalasta/ Jahvee:sta Tanakh:n mukaan ja Tanakh:n Hengessä. ”Jeesuksella” tarkoitetaan juutalaista rabbi Jeshuuaa:a. Kristittyjen ensimmäinen srk oli arameankielinen Jeruushalajim:n srk/ qaahaal 1975 vuotta sitten. Siellä Mestarin ensimmäiset seuraajat kokoontuivat hänen teloituksensa jälkeen. Kuulitte äsken rippisanoissa alku-srk:sta. Mitä meillä on tallella sen srk:n uskosta? Ja se usko ratkaisee ”koko pelin” (sanonta), miten ihminen pelastuu?

Tässä saarnassa käsitellään toistuvasti kristinuskon juuria, koska niiden tunteminen avaa Raamatun sanoman. Kun mainittu kristinuskon ensimmäinen vaihe oli ohi, myöhemmät Rooman kreikkalaiset pakanat muuttivat juutalaisen Jeshuuaa:n pakanoiden ”Iesous”:ksi/ Jeesukseksi. He keksivät hänen nimessään oppeja kirkkolaitoksen tarpeisiin. Siinä tapahtumien ketjussa syntyi myös korvausteologia-aate kirkon/ kirkkojen perinteeseen. Se näkyi ja näkyy käytännössä antisemitisminä/ juutalaisvihana. Sitä perinnettä on kestänyt 2000 vuotta ja nykymaailman kirkot pyytävät juutalaisvihaa anteeksi!

Korvausteologiassa ”Jahve”-nimi muutettiin pakanoiden yleiseksi ”Jumalaksi”/ Theos. Apostolisten isien ja kirkkoisien kirjoissa, ei kaikissa, hän muka vihasi juutalaisia ja rakasti armossaan koko maailmaa! Kirkon perinteen sana ”Theos”/ ”Jumala” ei tarkoita identtisesti samaa kuin ”Jahve”. Jahve on Raamatun Israelin Jumala, ja Israelin kautta ja Israelin kanssa koko maailman Herra! Hän toimii Jeruushalajim-keskeisesti iankaikkisesti. Kreikkalaisten Theos-Jumala on nimetön yleis-Jumaluus. Tämän päivän kristinuskossa elävät nuo molemmat perinteet, jotka miltei täysin sulkevat pois toisensa, ovat siis ristiriitaisia!

Jeruushalajim:n juutalaiset vaativat Jeshuuaa:a ristiinnaulittavaksi siksi, että hän opetti tavalla, joka sulki pois perinteellisen juutalaisuuden. Ts. jos Jeshuuaa opetti synagoogassa, siitä syntyi sota perinteen juutalaisten kanssa. Jeshuuaa:n opetus sulki pois perinteellisen opin eli noita kahta tulkintaa ei voitu sulauttaa yhdeksi opiksi. Sama toisinpäin: Kun ylipastori Kaifas saarnasi koko juutalaisuuden arvovallalla, pakkasivat Jeshuuaa:n porukat reppunsa ja lähtivät kalaan Tiberiaan merelle!

Sama sota jatkui 5 vuotta Jeshuuaa:n teloituksen jälkeen Jeruushalajim:n alku-srk_ssa ja se näkyy APT:n tekstissä. Tahtomattaan Jeshuuaa:n 1. seuraajat siirsivät eteenpäin Mestarinsa uskon ja juutalaisuuden välisen ristiriidan. Jeshuuaa:n seuraajat Jerushalaam:ssa tahtoivat olla uskollisia Mestarilleen, koska he hänessä ja hänen kauttaan näkivät Israelin lupauksen täyttyneen. Heissä oli samaa Henkeä, samaa uskoa kuin Mestarissa. Kun he toimivat srk:ssa, heidän Mestarinsa vainoojilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lyödä heitä samalla tavalla kuin Mestaria. Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ei tarvinnut tehdä mitään erikoista, kun heitä uhkailtiin, varoitettiin ja peloteteltiin ristiinnaulitsemisella. Mutta hei eivät lähteneet siltä tieltä, jota he olivat Mestarin kanssa muutaman vuoden kulkeneet. Jeshuuaa:lta tullut rakkaus oli suurempi asia kuin se että heidät tapettiin 60-luvulla arvovaltaisten juutalaisten kynsissä!

Tuota Jeruushalajim:n aikaa sanotaan Jeesus-liikkeeksi, joka kokosi Jeshuuaa:n/ Jeesukseen uskovia. Jeesus-liikkeeseen tuli mukaan myös hellenistinen kreikkaa puhuva diakoni Stefanos, joka on päivän tekstin sankari. Kreikkaa puhuvana juutalaisena hän oli muukalainen arameankielisessä Jeruushalajim:n srk:ssa. Mutta hän uskoi Iesous:een! Arameankieliset Jaakov, Petros ja Johannan uskoivat Jeshuuaa:n. Nimellä Iesous/ Jeesus ja nimellä Jeshuuaa tarkoitettiin silloin melko samaa mutta toisaalta ne edustivat täysin eri kulttuureja! Siksi ilmaisujen välillä oli ja on huomattava ero! Tämän päivän kristillisessä perinteessä tuo yhteinen ja erilainen repii kirkon sisällä ja kirkkojen sisällä ja kirkkojen välillä!

Alun alkuaan oli juutalainen arameaa puhuva Jeshuuaa mutta Kreikan kulttuurin alueella nimi muuttui toiseksi ja paljolti koko mies: Alku-usko hellenistyi! Kukaan ihminen ei tahallaan tehnyt tuota muutosta mutta ajan myötä historiassa kävi niin! Kirkon korvausteologia vei kirkon asiat järjestelmällisesti pois juutalaisuudesta, vaikka kirkon Jumala/ Jeesus oli ja on ikuisesti juutalainen! Matkan varrella antisemitistinen asenne vahvisti kirkkoa valtiokirkoksi ja aiheutti yhä enemmän kärsimystä Jahven lapsille. Juutalaisviha on meissäkin - jokaisessa. Tänä päivän kristillinen maailma valittelee oppitasolla rikostaan etnistä kansanryhmää kohtaan mutta käytännössä se johtaa nolla-tulokseen! Me pakanakirkon perilliset kannamme uskossamme ja kirkon jokaisessa opissa perinteestä tulevaa aiheellista taakkaa ja syyllisyyttä. Tällä hetkellä kukaan Paavi, kukaan metropoliitta tai kukaan Suomen Ev.-lut. kirkon henkilö ei kykene ratkaisemaan tuota ongelmaa, vaan sitä tullaan jauhamaan epätoivoisesti omien joukkojen kesken!

Tiivistettynä siis:

• Miksi eri kirkkokunnat edelleen uhoavat oikeita oppejaan? Korvausteologia elää ja antaa voimaa! Perussyy löytyy tilanteesta 1975 vuotta sitten, jolloin juutalainen poliisi Shauul kivitti juutalaisen Stefanoksen. Myöhempien kristittyjen sankari Paavali luki samaa Raamattua kuin Stefanos. Mutta he lukivat eri tavalla. Kumpikin heistä olivat kreikkaa puhuvia hellenistejä. Yleensä hellenisti-juutalaiset olivat vapaamielisiä juutalaisiä ja sellainen suvaitsevainen oli Stefanos. Shauul/ meidän Paavali sen sijaan oli ankarampi lain kiivailija kuin palestiinan juutalaiset. Hän paionotti ympärileikkausta, sabattia, puhtaussääntöjä, tooraa:n kirjaimellista tulkintaa. Shauul:n uskoon ei mahtunut kreikankielistä ”Kristusta”, joka tarkoittaisi juutalaista Mashiiaa. Stefanos sen sijaan rakasti hellenistisen tulkinnan mukaista ”Kristusta”, jossa ei nähty ongelmaa juutalaisten Mashiiaa:n/ Messiaaseen. Shauul:na ollessaan Paavalin arvomaailma kaatui Stefanokseen ”Kristukseen”! Siksi hän ryhtyi vapaaehtoisesti juutalaisten johtajien töihin poliisiksi ja riehui Stefanosta ja hänen jengiään vastaan.

• Myöhemmin poliisimies Shauul:sta tuli Paulos/ meidän Paavalimme. Hän väitti stefanoslaisille, että hän oli kohdannut heidän Kristuksensa ja Kristus oli muuttanut hänet kokonaan. Kuulija voi lukea tarkemmin Paavalin kirjeistä.

• Tarkkaavainen kuulija voi jo nyt huomata, että UT:ssa on aineksia, joita ei voi millään tavalla yhdistää loogiseksi kirkon opiksi kuten 2000 vuotta on tehty. UT:ssa kerrotaan tapahtumista, arkielämästä, ihmiskohtaloista ja opit ovat vain taustavaikuttajia. Jeshuuaa:n ja hänen yhteisönsä ristiriita, ja Jeruushalajim:n aramenkielisten ja kreikankielisten ristiriita jäi ja jää olemaan, vaikka alkutilanteesta on mennyt 1975 vuotta. Puhummeko me ”Jeesuksesta” vai ”Jeshuuaa”:sta, sillä on ratkaiseva merkitys, koska ne ovat avain kahteen täysin erilaiseen kulttuuriin. Jos asia nähtäisiin kirkkojen perinteissä, hallinnossa ja työssä, voitaisiin joskus päästäkin lähemmäs juutalaisia! Mutta kirkkojen ylpeys estää!

• Paavalin kautta levisi ulkomaille Rooman imperiumiin sanoma ”Jeesuksesta” –”Krisuksesta”. Paavalin tajunnassa oli ”Jeshuuaa” mutta hän teki itsensä ymmärrettäväksi puhumalla ”Jeesuksesta”, ”Kristuksesta”, ”taivaallisesta Vapahtajasta”.

• Riitely Jeshuuaa:sta tapahtui jo hänen elinaikanaan ja siksi hänet teloitettiin. Mutta riitely pahentui hänen kuolemansa jälkeen, kun 1. seuraajat astuivat Mestarinsa vainoojien eteen Jeruushalajim:ssa. Sinne tuli kreikankielisiä hellenistejä, jotka sanalla ”Iesous” tarkoittivat heprean Jeshuuaa:a. Siinä vaiheessa riitely ilmoituksesta pahentui entisestään. Eri kulttuurien osapuolet uskoivat paljolti yhteen mieheen ja yhteen Jumalaan, mutta uskon merkitykset heidän tilanteessaan johtivat erilaisiin seurauksiin. Kun srk:aan tuli lisää väkeä, entinen murhamies Shauul joutui vastaamaan ei-juutalaisille pakanoille kysymykseen: Mitä te tarkoitatte ”Iesous”:lla ja ”Jeshuuaa”:lla? Vastauksensa Paavali kertoo UT:ssa.

• Päivän tekstissä Stefanos ja hellenisti-juutalaiset sanovat oman vastauksensa, kun myöhempien kristittyjen sankari Shauul kivitti heitä: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni. …Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä. Sen sanottuaan hän nukkui pois..”

• Miten me nykyajan luterilaiset 1970 vuotta myöhemmin kohtaamme alku-ajan arameankileisen juutalaisen uskon?

• APT:ssa aadaam-ihminen paljastuu riitelijäksi uskontojen sisällä ja uskontojen välillä.

• Jahvee puhuu meillekin hurskaan Stefanoksen ja murhamies Shauul:n kautta.

• Aikamme täällä on lyhyt, vain muutamia vuosia. Siksi sinun kannattaa pysähtyvä, kun Jumala puhuu sinulle.

Sinäkin voit löytää pelastuksen. Löydätkö sen hurskaan Stefanoksen matkassa vai murhamies Shauul:n matkassa? Vai onko sinun tiesi mitoitettu sinulle sopivaksi! APT:n mukaan Stefanos ja Shauul kulkivat aika eri reittejä mutta kohtasivat toisensa uudella tavalla: Jumalan Rakkaudessa. Kristillisessä perinteessä häntä sanotaan ”Jeesukseksi”.

Shaaloom!

LUE USKONTUNNUSTUS JA ILMOITUKSET

Okussa 17.12.2005

Jorma Luostarinen

maasta luotu/ maahan menevä