RIEKKINEN KORJAA KRISTINUSKON ( Valmiista muokattu ). Kirjassaan Valo ja pimeys 2025 Riekkinen puhuu siitä, että kristinuskon on muututtava ja se tarvitsee uuden tunnustuksen. Tällainen teesi ei ole uuden radikaali mutta se tarkoittaa historiallisen kristinuskon kieltämistä. Teesi on yhtä radikaali ja kumouksellinen kuin ennenkin. ”Näin radikaalia teologiaa on tuskin Suomen kirkkohistoriassa piispan kynästä kirvonnut. Riekkinen ottaa etäisyyttä perinteiseen teistiseen jumalakuvaan, kieltää ruumiin ylösnousemuksen kirjaimellisesti ymmärrettynä. Hän kiistää saatanan. Hän laati uuteen kirjaansa uuden uskontunnustuksen. Riekkinen painottaa, että teesien sijaan pohdinnat ovat enemmänkin keskustelunavauksia. — Toivon, että oppisimme keskustelemaan teologian perusteista ilman oikeassa olemisen pakkoa. Hän katsoo Jeesuksesta tulleen Jeesus Kristus vasta vuonna 100 jKr. ja että Jeesuksen asema Jumalan Poikana on ongelmallinen. Riekkisen mukaan dogmit ovat inhimillisiä rakennelmia, joita pitää koetella ja arvioida uudelleen. Hän katsoo, että monet kristilliset uskonkappaleet on tehty vasta 300-luvulla platonistisella tyylillä. Vanhakirkolliset uskontunnustukset ovat platonistisia. Uskontunnustuksen tulee olla sellainen, että se ”koskettaa minua” ja vastaa kunkin ajan ihmisen kokemustietoisuutta. Riekkinen arvostelee ”fundamentalistista” raamatuntulkintaa ja hylkää ”oppeihin takertumisen”. Oppia neitseestäsyntymisestä ei tarvita ja se onkin hellenististä makua. Riekkinen esittää, että 300-luvun Jumala-opillinen ja kristologinen oppikiista areiolaisuuden kanssa tapahtui mielivaltaisen keisarillisista lähtökohdista kirkkopoliittisesti ja ”oikeaoppisuus” on silkan valtapolitiikan sivu- tuote. Näistä vallan käytön rakenteista pitäisi palata takaisin Jeesuksen alkuperäiseen opetukseen. Se tarkoittaa kristittyjen perinteisen teistisen Jumala-kuvan hylkäämistä ja siirtymistä panenteistiseen Jumala-käsitykseen, jonka pohjalta Jumalan olemusta voidaan kuvata täsmällisemmin. Opinkappaleet ovat vertauskuvallisia ja kertovat ihmisestä itsestään kuten esim. oppi ylösnousemuksesta, jossa on kyse ”ihmisen uuden itsetietoisuuden synnystä”. ---Aika tekstiä, josta Kuopion tuomiokapitulin Enon ja Okun srk:ien ystäväuskovaiset suuttuvat ---Yllä oleva kirkon tunnustuksen vastainen jäbä ulosti minut omalla ”kirkon tunnustuksellaan” ---Olin töissä pappina 30 v, koin 16 kantelua ja tein 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi viran lisäksi ---Rikastuttaakseni kuulijoiden uskoa liitin saarnoihin alkeellisia Raamatun tutkimustuloksia ---Omalla paskallaan Riekkinen saa rahaa, mitalin ja promootion uusiin harhaoppi-eksytyksiin Okussa 17.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1632 blogia

RIEKKISEN ( JEESUS ) JESHUA EI PITÄNYT ITSEÄÄN JUMALANA ( Valmiista muokattu ). Piispa Riekkisen mukaan Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Niin saattaa olla. Synoptisissa evankeliumeissa hänen jumaluus on kätketty. Paavali siteeraa tekstiä, jossa Kristus tullessaan ihmiseksi luopui jumalallisista oikeuksista: Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi, jne.. Ydinkysymys on se, että Jeesus luopui kaikista ominaisuuksista: * Hän luopui vallasta tullen enkeleitä alemmaksi, toisten palvelijaksi. * Hän luopui kunniasta antaen ihmisten pilkata itseään… * Hän luopui ubikviteetistä eli kaikkialla olosta ja oli vain yhdessä paikassa kerrallaan. * Hän luopui tiedon varmuudesta, jne.. Juutalainen Jeshua ei välttämättä ”tiennyt” olevansa Jumalan poika ja messias vaan tietoisuus siitä syntyi Jumalan sanasta ja rukoilemisesta. * On ehkä niin, että ristille mennessään hän ei tiennyt varmasti voittavansa kuoleman vaan uskoi sen Jumalan asiaksi. Ehkä hän odotti, että Jumala lopulta vapauttaa hänet ristin kauhuista jollakin tavalla – sitä hän rukoili Getsemanessa – ja sitten hän lopulta murtui, kun mitään ei tapahtunutkaan ja parkaisi sydäntä särkevästi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut! Hän antoi henkensä. Henki vajosi kuolleitten maahan, tuonelan pohjalle. Kaikki oli loppu. Kuolema oli voittanut. Jumala kutsui hänet takaisin elämään ja herätti kuolleista. Jumala teki niin, koska näki, että Poika todella oli kuuliainen kuolemaan asti, ja antoi täydellisen uhrin. Kristus siis luopui kaikesta. Hän ei jättänyt itseensä mitään jumalallisia ominaisuuksia vaan antoi ne pois. Muuten hän ei olisi tullut ihmiseksi. Hän olisi ollut vain puoli-ihminen, joka ei oikeasti tietäisi, millaista on olla ihminen kiusauksineen ja epäilyksineen. Niinpä hän luopui jumalatietoisuudesta. Maan päällä hän ei tiennyt olevansa Jumala. Jos hän olisi ajatellut niin, hän ei olisi ollut täydellinen ihminen. Mutta hän oli Jumala koko ajan. Hänessä jumaluus ruumiillistui täydellisesti. Se oli hänen syvin olemus, vaikka tietoisuus siitä oli sammunut tai ainakin uinui kapeana uskonvaraisena aavistuksena jossain sielun perimmäisessä nurkassa. Filippiläiskirje jatkuu: Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, jne... -----Yllä oleva tuntuu ajattelevan ihmisen saarnalta, josta Okun perinneuskovainen ei tajua mitään -----Kirjoitustyyli ja asian käsittely on samanlaista kuin papin koulussa 1970-luvun alussa -----Kirjoittajalla ei ole mitään hajua modernista Raamatun kriittisestä eksegetiikasta -----Suosittelen lukemaan Sensuroitu -23 ja Jumalan synty -25 -teokset Okussa 17.3. -26 Jorma L./nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1631 blogia

PAPINTYÖN ONGELMIA ( Valmiista muokattu ). Papin työhön liittyvät ongelmat ja haasteet ovat moninaisia, ja ne liittyvät usein työkuormitukseen, johtajuuteen, ammatillisiin rooliodotuksiin ja kirkon sisäisiin muutoksiin. • Työn kuormittavuus ja uupumus: Papit kokevat työnsä merkitykselliseksi, mutta kova työtahti, vähäiset resurssit ja vaativat ihmissuhdetilanteet johtavat työuupumukseen. Työ on henkisesti raskasta ja vaatii jatkuvaa läsnäoloa. • Johtamisen haasteet: Seurakunnissa on havaittu johtamisongelmia, jotka heikentävät kirkon mainetta työnantajana ja aiheuttavat epävarmuutta työntekijöiden keskuudessa. • Uskottavuus ja rooliristiriidat: Papin odotetaan olevan "esimerkkikristitty", mutta henkilökohtaiset ongelmat tai sopimaton käytös voivat heikentää papin uskottavuutta. • Oppiin liittyvät erimielisyydet: Kirkon sisällä on jännitteitä liittyen esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tai naispappeuteen, mikä voi aiheuttaa konflikteja pappien ja seurakuntalaisten välille. • Koulutuksen ja tarpeiden kohtaamattomuus: Papiston peruskoulutus ei aina vastaa nykyajan seurakuntalaisten tarpeita tai odotuksia, mikä vaatii uusien toimintatapojen etsimistä. • Eettiset haasteet ja vaitiolovelvollisuus: Rippisalaisuus on ehdoton, mikä on pappien mukaan toisinaan vaikea eettinen haaste, vaikka se onkin heidän työnsä perusta. • Henkilökohtaiset jaksamisongelmat: Joskus papin henkilökohtaiset kamppailut heijastuvat työhön, mikä voi johtaa siihen, että saarnat tai toiminta eivät vastaa seurakunnan odotuksia. Nykytilanne: Tutkimusten mukaan suuri osa papeista harkitsee alan vaihtoa, mikä korostaa työn haasteiden vakavuutta. Kuitenkin työn merkityksellisyys pitää monet alalla. ---------------------------------------------------- -----Entisenä pappina 30 virkavuoden jälkeen arvioin yllä olevaa: ”täyttä asiaa” -----Joku neropatti tai tekoäly on tuonut esille vain helppoja asioita – suurine puutteineen -----Esitys on ylimalkaisen ongelmaton ajatellen kirkkoinstituution valtavia henkilöstöongelmia -----Valtion uskontolaitos ei mainosta sen sisällä olevaa pirua eikä kieroilua viroista -----Tiedän sen oltuani töissä 30 v,16 kantelun jälkeen, tehtyäni 16000 kotikäyntiä viran lisäksi -----Kuopion tuomikapitulin Herra-piispavirka-Riekkinen heitti ulos pappeudesta ”tunnustuksellaan” -----Omissa kirjoissaan hän puhuu samoista teologian asioista saaden mitalia ja mainesanaa -----Kaikki ei siis ole uskontolaitoksessa sitä mitä sokeutetut ihmiset haluavat nähdä -----Vaikka olin pappina kauan, silmäni avautuivat vasta, kun jouduin arvottomana ”puille paljaille” ----- Pidin työstäni kutsumuksesta enkä koskaan ajatellut alan vaihtoa Okussa 16.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1630 blogia

TEKOÄLYN KÄSITYS PAPPINA OLEMISESTA ( Valmiista muokattu ). Kokemus pappina olemisesta on monivivahteinen sekoitus merkityksellisyyttä ja arjen kuormitusta. Tutkimusten mukaan papit kokevat työn antoisaksi, koska pääsevät ihmisiä lähelle elämän merkittävissä hetkissä, mutta samaan aikaan henkinen paine ja johtajuus rasittavat. Työn kokemukset Papin työkokemus rakentuu seuraavasti: • Merkityksellisyys ja kohtaamiset: Suuri osa papeista kokee työnsä kutsumukseksi. Pappi kulkee ihmisten rinnalla ilon ja surun hetkissä kasteissa, häissä ja hautajaisissa, jne.. • Työn kuormitus: Jatkuva henkinen läsnäolo ja vastuu muiden kriiseistä voi johtaa uupumiseen. Työaikaan liittyvät muutokset ovat selkeyttäneet papin vapaa-aikaa mutta perinteisesti pappi on "aina töissä". • Identiteetti ja kutsumus: Pappina olo ei ole vain ammatti vaan vaatii pappisvihkimyksen ja sitoutumisen kirkon tunnustukseen. Moni kokeekin papin papiksi myös hänen vapaa-ajalla. • Yhteiskunnallinen muutos: Papeilla on kokemuksia siitä, miten kirkon aseman muutos yhteiskunnassa vaikuttaa työhön; toiset kokevat työn edelleen arvostetuksi, kun taas toiset työn merkityksellisyyden hämärtyneen yleisesti. Arjen alueet Papin kokemusmaailmaan vaikuttavat käytännön asiat: • Palkkaus: Keskimääräinen kuukausipalkka on n. 3 878 euroa (vuoden 2020 tiedot), mihin vaikuttavat työkokemus ja srk:n sijainti. • Monipuolisuus: Seurakuntapapin työpäivä sisältää kaikenlaista, hallinnollisista kokouksista ja rippikouluista aina syvällisiin sielunhoitokeskusteluihin. Pappeutta pidetään usein elämäntapana, jossa oma usko ja ammatillinen osaaminen ovat merkittäviä. ------------------------------------------------------- -----Tekoäly on käsittänyt asian aika hyvän ongelmattomasti - yleisellä tasolla -----Olin pappina 30 v ja pääsin harvoin rennosti tarinoimaan virkaveljien kanssa -----Yleisellä tasolla papit eivät kerro työstään kellekään, vain valituille ystäville -----Itse olen opiskellut ja opiskelen edelleen ja se on laajentanut näkökulmaani -----16 kantelun ja viran lisäksi 16000 kotikäynnin jälkeen näen jotain mitä muut eivät -----Kuopion tuomiokapituli ei arvostanut minua eikä työtäni vaan heitti saarnoista ulos -----Oikeastaan vain kotikäyntityössä koin olevani pappina UT:n juutalaisen Jeshuan asialla Okussa 16.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1629 blogia

KARI PEITSAMON HAASTATTELU ( Valmiista muokattu ). Kari Peitsamo on Suomen levyttänein artisti, joka opiskelee teologiaa. Hänen tavoite on julistaa pappina evankeliumia. Tuttavat ovat suhtautuneet laulajan suunnanvalintaan kiinnostuneesti. – Kristinusko ei ole ensimmäinen asia, jota aikamme intellektuelli pohtii kysyttäessä elämän tarkoitusta. Kristinusko mielletään urautuneen kuluneeksi, jopa valheelliseksi, Peitsamo sanoo. Hänestä tuli kristitty, kun ristiinnaulitun mysteeri avautui. Miehen v. 2005 levyttämä Jesus gave me a gold record -kappale oli taitekohta, jolloin hän tunnustautui kristityksi. Miksi Peitsamo valitsi Jeshuan? Ehkä se ei ole oikea kysymys pohtia. Kyse ei ole vertailusta ja valitsemisesta vaan Jumalan ilmoituksesta. Hän ei ole etäällä vaan tulee ihmisen luo. Se on kristinuskoa. Hänen puhe on pohdiskelua ja twitter-tilille ilmestyy oivalluksia, kysymyksiä ja mystiikan rajojen jumalapuhetta. Peitsamo ei ole helposti sijoitettavissa kategorioihin: Perinteiset ja radikaalin uudet uskonkäsitykset kietoutuvat toisiinsa. Peitsamon mielestä pidämme itseämme totena ja Kristusta myyttinä. – Kuvamme itsestämme on vääristynyt, emme itse ole totta. Ihminen on täysin langennut, myös sielumme. Me olemme myytti, Kristus on totta. Raamattu on totta kuten Jumala. Evankeliumin lisäksi Peitsamo on tunnustanut häpeilemättä poliittisen kantansa. SKP:n ehdokaslistoilla. Hä tietää jännitteet mutta ei näe ristiriitaa kristinuskon ja sosialismin aatteiden välillä. Politiikan tehtävä on käsitellä yhteiskunnan ja talouden asioita. Kommunistit ovat erehtyneet ajatellessaan kristinuskon heidän vihollisena. Asia voidaan ymmärtää toisinkin. – En innostu vapautuksen teologiasta ja vastaavasta. Kristusta ei saa politisoida. Häntä ei saa asettaa jonkin tietyn yhteiskuntaluokan symboliksi. Kristittyjä, jotka ovat huolissaan kirkon ja kristinuskon mahdollisuuksista maallistuvassa maailmassa, mies patistelee pois voivottelusta. – Ei meidän murehtimisemme pelasta maailmaa vaan. Kristus. -------------------------- ---Korvasin kreikkalaisen Jeesus ( Ieesous ) -nimen UT:n MT:n juutalaisella Jeshua-nimellä ---Peitsamolla kuten papeillakaan ei ole ihan käsitystä mitä UT:n Paavalin Kristus-hahmo tarkoittaa ---Outokummun ortodoksit jankkaavat itse keksimäänsä ei-juutalaista Kristusta keskenään ---Omalla kohdalla asia selvisi vasta kun Kuopion tuomiokapitulin Riekkinen potki minut ulos ---Uskontohistorioitsija Arne Runeberg vastaa Jesu korsfästelse -teoksessa tuomiokapitulin inkvisitiolle ---Kristus=ihminen=ihmisen idea=abstrakti ihminen=ideaali-ihminen=täydellinen ihminen=ihmiskunta ---Suomen Ev.-lut. kirkolla on siis paljon oppimista tyhjän evankeliumi-fraasin pakkosyötössä rahvaalle Okussa 15.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1628 blogia

Kari Peitsamo: Evankeliumien Jeshua on fiktio Teol. opiskelija, rokkari ja kommunisti sananvaihdossa. ( Valmiista muokattu ). Suomen eniten levyttänyt muusikko, SKP:n listoilta eduskuntaan yrittänyt Kari Peitsamo on vuodesta 2013 opiskellut teologiaa. Hän on saanut Kirkko ja kaupunki -lehdessä aikaan väittelyn juutalaisen Jeshuan historiallisuudesta. Kari Peitsamo kysyi ensin, onko Suomen luterilaisella kirkolla rohkeutta myöntää ”että UT:n varhaisin aines, Paavalin kirjeet, ei kerro Jeshua-nimisen saarnaajan seikkailuista? Ne keksittiin Markuksen evankeliumiin vasta myöhemmin. Paavalin hellenistisen abstrakti Kristus on Jumala meissä. Kristinusko syntyi ilman historian Jeshuaa”. Peitsamon mielestä evankeliumien Jeshua on fiktio-vertaus eikä ”mikään historian tutkimus” tue ajatusta, että hän olisi historiallinen. Ylösnousseeseen Kristukseen Peitsamo uskoo. Rokkari-teologi antoi keskustelulle vauhtia toteamalla, että ”vetoaminen UT:n teksteihin todisteina historian Jeshuasta on yhtä pätevää kuin vetoaminen Aku Ankka -lehtiin todisteena hänestä”. Kari Peitsamolle on vastannut mm. UT: eksegetiikan professori Ismo Dunderberg. Hän huomautti, että kertomukset Jeshuasta ”eivät ole Markuksen keksintöä vaan varhaisempaa perintöä”. Professori sanoo Peitsamon näkemysten olevan ”käänteistä fundamentalismia”, kun Peitsamo uskoo, ettei UT:ssa ole mitään historiallisesti luotettavaa. ”Kummassakaan tapauksessa keskustelua ei käydä perusteluista vaan vakaumus ratkaisee”, professori Dunderberg valittelee. Myös Aku Ankka -traditioita voidaan arvioida samoilla perusteilla kuin Raamatun perinnetaustoja. --------------------------------------------------------------------- ---Korvasin sanan Jeesus juutalaisella Jeshualla, jota UT:n kirjoittaja-kirjurit tarkoittavat tarinoissaan ---Yllä oleva kuvastaa jotain sellaista, että Peitsamolla olisi joillakin tahoilla arvovaltaa möläyttää ---Ilmeisesti hänellä on teologina huonoja kokemuksia ja visioita valtion uskontolaitoksesta ---Jos meinaa saada töitä kirkosta, sietää olla varovaisempi suustaan jo opiskeluaikana ---UT:n fiktioita ovat kaikki usko-luulon 30 Jeshuan MERKITYSTÄ ( Sovittaja, Lunastaja, Ihmisenpoika, jne. ) ---Peitsamolla lienee pyrkimys samaan pöläytykseen kuin T. Pursiaisella 60-luvulla ja J. Iivarilla 70-luvulla Okussa 15.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1627 blogia

JUMALA ON KUOLLUT: KESKUSTELUPALSTALTA POIMITTUJA (muokattu, korjattu) Jumala ei tarvitse kenenkään ihmisen todistusta ollakseen olemassa. Kuitenkin, jos joku erehtyisi todistusta vaatimaan, yksi todistajakin riittää mutta jos se ei riitä, niin sitten kaksi. Nietzschen lausahdus kokonaisuudessaan kuuluu: ”Jumala on kuollut ja me tapoimme Hänet”. Näinhän se on. Jumala on kuollut yhä enemmän ainakin Länsi-maissa meidän rationalismimme takia. Olemme menettäneet kyvyn ottaa myyttisyys todesta. Evankeliumien kertomukset eivät tahdo elää sisällämme, koska vaadimme niiltä historiallista totuutta uskoaksemme. Jeshua ei ole meille joku jonka kanssa voisimme keskustella ja vaeltaa Palestiinan maastossa niin kuin joskus teemme lukiessamme hyvää historiallista romaania. Asiaa voisi auttaa, jos lukee jonkun hyvän historiallisen romaanin niin kun Waltarin Valtakunnan Salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset. Meille on vaikeata istua häntä vastapäätä ja odottaa miten hän avaisi keskustelun meidän kanssamme. Tämä on se kysymysten kysymys. Miten Jeshua tulee eläväksi todellisuudeksi? Psykologinen vastaus on, että kaikki epäsuora stimulus kuten evankeliumiteksti tulee eläväksi, kun mielikuvat syntyvät. Meillähän on vain epäsuoraa tietoa hänestä, kunnes hän alkaa elää meissä sisäisenä objektina, jolloin hän on syntynyt suorana objektina meissä. . Jeshua ei tietääkseni ilmesty tuleville uskovaisille ”lihassa” vaan sanojen , siis joko saarnan, seurapuheiden, kirjallisuuden tai evankeliumien lukemisen avulla. Se mielikuva on sitten ladattu tunteella niin kuin runo musiikilla. Lopputuloksena on kokemus elävästä läsnäolosta. Joten hän on psykologisena ilmiönä mielikuvitusystävä. “Jumala on kuollut”, Nietzsche/ ”Nietzsche on kuollut”, Jumala Nietzschen aatteessa kristinusko ei vapauta ihmisiä synnistä vaan filosofia vapauttaa ihmiset kristinuskosta. Tuohon voi lisätä Rudolf Bultmannin myyteistä riisuminen, kun hän asettaa evankeliumien historiallisuuden kyseenalaiseksi. Nimenomaan ihmeet eivät sopineet Bultmannin ajattelun ytimeen. Hänen jälkeistä aikaa eletään myös teologisessa tiedekunnassa, eikä tietenkään pelkästään siellä. Onko tuo sitten niin vaikeaa istua vastapäätä Jeshuaa, kun meillä on Raamattu ja Jumalan sana, ettei sanaa ole koskaan ollut niin tarjolla kuin nykyään ja monilla eri kielillä. Tosin me joudumme näkemään sen verran vaivaa, että otamme Kirjan käteemme ja Jumala alkaa puhua. Tosin hän puhuu tänä pääsiäisenä meille kaikille varsin erikoisella tavalla, ettemme sitä osanneet odottaa. Käsitys Jumalan kuolemasta on merkityksellinen vain silloin, kun oletetaan Jumala ihmismielen luomukseksi. Silloin Jumalan voi sanoa kuolleen, jos kukaan ei usko häneen. Mutta kristinuskon (samoin myös juutalaisuuden ja islamin) käsitys Jumalasta on, että hän on ollut olemassa ja vaikuttamassa ennen ensimmäistäkään ihmistä ja tulee olemaan sen jälkeen, kun ainuttakaan ihmistä ei ainakaan aineellisessa hahmossa ole enää elossa. Siispä hän on, vaikkei kukaan häneen uskoisikaan. Jumala ei siis voi kuolla. Kuolevaisuus on tämän maailman elollisten, luotujen olentojen ominaisuus, ei Luojan. --------------------------------------- ---Kirjoituksessa on paljon samoja asioita kuin Sensuroitu -23 ja Jumalan synty -25 -teoksissa ---Niissä kuten yllä olevassa painottuu ajatus uskosta ihmisen kokemuksena ---Samaa UT:n tulkintaa edustaa myös ulosheittäjä Wille Riekkinen uudessa kirjassaan Okussa 15.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1626 blogia