Menestyneet ihmiset, 30.5.2001 oppineet ja mitaleilla palkitut saavat tyrmäysiskun evankeliumista, suuttuvat siihen, panevat Raamatun kirjahyllyyn tomuttumaan ja sulkevat korvansa uskovaisten ylpeydelle, ts. hirttävät Jeesuksen ja hänen asiansa. Kulttuurin hyvä ihminen valitsee helvetin tänä päivänä. Usko Jeesukseen on täällä maailmassa aivan erityislaatuista: usko ei ole jokamiehen! Suhteessa Mestariin ihminen on aina syntisen jalkapuussa, kuolevainen kuin räkätti, epäonnistunut toimimaan Jumalan käskyjen mukaan, Jumalasta riippuvainen. Rippisanoja pidetään siksi, että sinulla olisi keino tulla Jumalan eteen ja saada anteeksi. Se on Raamatun tulkintaa, johtopäätös! Sitähän sinä, armoa, itsekäs ihminen haluat kuten minäkin! Velkamme Jumalalle ja lähimmäiselle on suuri; jaksammeko kantaa? Koko yhteiskunta, kulttuuri ja koko ihmiskunta haluaa mennä väärään suuntaan, pois Jumalasta. Seuraukset näemme ihmisen kohtalossa täällä maan päällä. Raamatun kuvin katsottuna ihmiskunta, ihminen, kiittää Barabbasta, kiroaa Nasaretin miestä. Ei ne ole muita vaan me, sinä ja minä!

SUHTEESSA JEESUKSEEN 30.5.2001 ……….kulttuurimme ja yhteiskunnan perusarvot paljastuvat sepittelyksi: hyväksi sanottu ei hyvää; kristilliseksi sanottu ei Jumalan tahto. Suhteessa Jeesukseen voidaan huomata, miten äärimmäisen vaikea asia Jumalan valtakunta on ja miten evankeliumin sanoma loukkaa meitä….Jumalan valtakunta on nimittäin köyhien, nälkäisten ja murheellisten alue, jossa ja jolla Jeesuksesta tulee ihmis-sielussa suuri, ylivoimainen, taivaallinen, jumalallinen auttaja. Evankeliumi on iloinen asia vain niille, jotka yhteiskunnassa kokevat olevansa ja ovat huonompia, hylättyjä, sorrettuja, ylenkatsottuja, porttoja ja publikaaneja, kuten ihmiset tallentavat suullisen perimätiedon jälkeen kirjallisessa perimätiedossa, koodekseissa, tuhansissa erilaisissa pergamentti- ja papyrus-raamatuissa ja niiden osissa, meidänkin ns. Raamatussa. Ota oppia saarnaasi Raamatusta, mitä teksteissä sanotaan eikä mistään myöhemmistä tarinoista!

Johdantosanat 2 4.4.2001 ….. Tämän päivän herätysliike Nokialla ja lahkojen taistelu kirkon uskon romahdusta vastaan on melko samanlainen ilmiö kuin alkukirkossa. Haluttiin kuulla, nähdä, kokea ylösnoussut elävä Jumala. Siinä pelastavassa kokemisessa opetuslapset tajusivat, että Jeesuksen puhe tulevasta Jumalan valtakunnasta ei valunut häpeään Golgatan veriränniin. Herra vaikutti heidän kanssaan, keskellään, heidän työssään evankeliumin puolesta. Hän kutsui yhä omiaan, vastasi heille, puhutteli rukouksessa ja ehtoollisessa. He tunnustivat Mestarilleen syntinsä ja kokivat saaneensa anteeksi. Se oli mahtava, pelastava, taivaallinen kokemus syylliselle kuolevaiselle ihmiselle täällä maan päällä! Suurempi oppineiden, viisaiden ja mahtavien ihmisten joukko – ilman Jeesusta – vajosi syyllisyyteen, kuolemaan ja elämän tuskaan - yhä enemmän - ilman Jeesusta! Samalla tavalla uskominen näkyy ja on näkymättä tänäkin päivänä. Tunnustamme syntimme….

JOHDANTOSANAT jatkoa 1 Vain siellä missä Jeesus elää, uskossa, toivossa, rakkaudessa: saadaan synnit anteeksi. Se että tietää hänestä ja uskonnosta, ei auta ketään. Jeesus ei perustanut mitään uskontoa, ei edes kristinuskontoa. Hän oli juutalainen ja tulee ikuisesti olemaan juutalainen! Jeesus paljolti poisti uskonnon eli uskonto- instituution, laitoksen, laitos-uskonnollisuuden, jossa virkamiehet ja kaikenmaailman touhuilut ovat tärkeämpiä kuin ihmiset ja usko Jumalaan. Jumalan antaman anteeksiantamuksen sinä saat, kun kohtaat Jeesuksen - uskossa, uskomalla. Raamatun mukaan papit, poliitikot, sotilaat, virkamiehet, hallitukset, neuvostot, lakimiehet, jne. hirttävät Jeesuksen Golgatan mäntyyn turhana ja tarpeettomana roskana: hulluna, villitsijänä, pääpaholaisen kaverina. Alku-srk:n perinteessä pitkä perjantai on korkein ja karkein juhlapäivä: korkein sairaalle Lasarukselle, Ilotyttö Marialle ja publikaani-varkaalle; karkein papille, ylipapille, neuvostolle, maan hallitukselle, yliopistolle, tuomarille, pyövelille, sotilaalle, kaikille jotka edistävät Jumalan vastaisuutta sellaisena kuin Raamatun Jeesuksessa se näkyy…….

JOHDANTOSANAT RIPPIIN 4.4.2001 …… Meillä täällä kirkossa on yleisaiheena ---------------------------- .Rippisanat johdattavat Jeesuksen kärsimiseen, johon aadamin ja eevan kautta me olemme syyllisiä. Yhteinen inhimillisyys tappoi ja tappaa Jeesuksen. Kun luemme Raamatun kertomusta, tajuamme, että me päästämme Barabbaan ja vaadimme Jeesusta pois. Jumalan sanasta luemme mitkä ihmisryhmät ovat erityisen innokkaita Jeesusta vastaan. Alku-kirkosta alkaen on saarnattu rikkaat, kylläiset ja iloisen iloiset ihmiset vastustajien joukkoon, koska he ryöstävät rikkautensa köyhiltä ja murheellisilta ja elävät heidän siivellään. He eivät voi kuulua Jeesus-Jumalan porukoihin, koska heille Jeesus ei ole korkein hyvä tässä maailmassa eikä tulevassa. He eivät tarvitse mitään muinaista Galilean puuseppää sotkemaan kuvioitaan. Kukaan ei saa syntejä anteeksi siten, että kirkko on keskellä kylää ja juoksee sinne tavan mukaan joka pyhä. Usko ratkaisee; usko avaa; uskossa syntinen ihminen saa synnit anteeksi Jeesuksen puhuttelussa……..

Saatteeksi 2.3.2001 Olen ollut täällä Outokummussa kappalaisena 19 v.. Joskus aikaisemmin kirjoittelin Kotimaahan yleisön osastolla asioista, joita pidin tärkeinä. Olisiko nyt vuoroni saada palstatilaa ääneni kuulumiseksi. Eletään pääsiäiseen päin kuten kirjoituksessani katselen. Keskeinen ajattelun virittäjä on ollut Lars Aemalaeuksen kirja Kristinuskon synty v. 2000. Seurakuntapapin yksitotiseen arkeen kirja antoi uutta pohdittavaa mutta herätti myös ongelman: Selitetäänkö nyt eksegetiikassa kirkon perinne jollakin tavalla vääräksi? Historiatieteen Jeesus näyttää jäävän tutkimuksen edetessä yhä kauemmas siitä Jeesuksesta, jota papit saarnaavat, jotta saisivat leipäpalan kirkolta!

HIST. JEESUS 3. 21.2.2001 Jeesus ei perustanut kristinuskoa vaan julisti lopunajallista valtakuntaa. K-usko syntyi hänen ystäviensä toiminnan tuloksena ja Jeesus muuttui julistajaksi julistetuksi. Ts. Jeesus ja kristinusko ovat kaksi eri asiaa. Kun ihminen, Jeesus, oli kuollut ja kuopattu, hänen oppilaansa alkoivat muistella Mestaria, syntyi erilaisia perimätietokokonaisuuksia ja niitä alettiin kirjata talteen. Juutalainen Jeesus käännettiin kreikankielelle ja kreikkalaisen sivistyksen raameihin. Siten alkuperäinen jäi yhä kauemmaksi ja tulkittiin uudelleen muuttuneissa oloissa. Jeesus-kuva sai liioiteltuja piirteitä ideologioiden ja muiden uskontojen keskellä. Hänen nimissään tulkittiin syntyneiden srk:ien tilanteita, puhumattakaan siitä kirkollisesta kehityksestä, jossa paavit ja keisarit taistelivat vallasta ja Euroopan poliittisesta valloittamisesta. Silloin käsite Jeesus tarkoitti oppilauseita! Meillä ei ole mahdollisuutta tietää Jeesuksen omia pyrkimyksiä, koska tieto hänestä on toisten kertomaa pitkässä saatossa. K-usko ja kirkko syntyi Jeesuksen jälkeisestä perimätiedosta! Siitä tuli suuri kertomus vähäisen galilealaisen duunarin elämäntyön jälkeen. Kulttuurimme uskonto on syntynyt menneen muistelusta ja kokemisesta. Lattean uskonnollisuutemme keskellä joku ehkä huomaa kysyä, minne tuo vallankumouksellinen kokemus Jumalan kuolemasta ja yl. nousemuksesta on kadonnut!