”JEESUS PARHAIN YSTÄVÄNI” ENNEN JA NYT Kansakoulussa 1950-luvun Kuopiossa me lapset lauloimme yllä olevaa virttä aamuhartauksissa. Opettaja ohjasi meidät saliin ja valvoi, että tilaisuuteen tultiin arvokkaasti. Kun pappi saapui oppilaiden eteen, tuli syvä hiljaisuus. Harva särki yhteisen tunnelman, joskus joku tirskui jännityksestä, koska ei ollut nähnyt uskonnollisia esikuvia. Siksi hän ehkä koki olevansa väärässä paikassa eikä kestänyt sitä: Tilaisuus oli hänelle tyhjä! ”Toisten silmissä” ja ”ajan hengen” mukaan hänet häpäistiin panemalla nurkkaan seisomaan. Itse muistan lämmöllä nuo aamuhetket, koska ymmärsin sitä, mitä ihmisenä vajavainen pappi yritti sanoa täydellisen Jumalan ystävyydestä. Kokemus vei papinkouluun. Esimerkki kertoo, että hurskas aamuhetki ei tuohonkaan aikaan tuonut kouluun ja lapsille sitä rakkauden Jeesusta, josta pappi äsken oli puhunut. Kenties kukaan nurkkaan laittaja ei ajatellut asiaa häirikön kannalta, jolla kenties oli vaikeat kotiolot: Hän paljasti oman tuskansa hyväosaisten maailmassa mutta tuli tuomituksi. Opettajalla työssään ei ollut aikaa ”vaikealle” ja lapset myötäilivät opettajaa. Kenties tirskuja tukeutui UT:n radikaaliin sorrettujen Jeesukseen! . Ylen nettitiedotteessa 6.11. -24 luki: ”Jeesuksesta koulussa laulanut Pekka Simojoki: Korvauspäätös tuli puun takaa…. Hämeenlinnassa hyvityksiin johtaneen koulukonsertin esiintyjä on eturivin gospelmuusikko… yllättyi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksestä, jonka mukaan Hämeenlinna joutuu maksamaan uskonnottomalle lapselle 1500 euron hyvityksen… esiintyi koulun tapahtumassa, joka lautakunnan mukaan syrji uskonnotonta oppilasta.” Iltalehdessä 12.11. -24 oli toinen juttu: ”HS: Koulun konsertti peruttiin uskonnollisuuden takia – Poliitikot jyrähtävät: Nyt jotain tolkkua.” Ensimmäisessä jutussa lapsen vanhempi valitti, että hänen lapselleen oli tuputettu Jeesusta vanhemman tahtoa vastaan. Lain perusteella valittaja sai korvauksen. Toisessa jutussa konsertti peruttiin. Media välittää joka päivä trendejä maailmalta pikkukyliin, että ” kovuus” on lisääntynyt kaikkialla. Se voidaan todeta myös vertailtaessa 1950-luvun tarinaani tämän päivän esimerkkeihin. Kirkon ja muiden yhteiskunnan laitosten avuttomuus yhteiskunnan pulmatilanteissa kertoo anomiasta eli sellaisesta laittomuudesta, että kansalaisilla ei ole toimivia normeja vaan niitä vasta etsitään! Vielä 1950-luvulla annettiin kirkolle sijaa, koska sodan raunioilla kaikkien hätä oli niin suuri, että tarvittiin ihmisapua korkeampaa apua! Voimaa haettiin täysistä kirkkosaleista, joissa Jeesus-nimi ei repinyt ketään vaan rakensi kaikkia. jorma.luostarinen@opaasi.fi Luostarinen Outokumpu