Joudutaan tilanteeseen ”tässähän ei puhuta Jeesuksesta mitään”, jos puhuja, josta ei muutenkaan pidetä, käyttää liian harvoin sanaa Jeesus. Miksi ihmiset samaistavat Jeesuksensa sanaan Jeesus? Vai sitäkö sana Jeesus Sanana tarkoittaakin? Monille ihmisille nykyaikana uskonnollinen puhe on outoa ”kaanaan kieltä”. Kieli kuulostaa suomelta mutta sitä on mahdoton ymmärtää. Mainitsen joitakin kaanaan kielen sanoja: armo, synti, taivas, helvetti, vanhurskas, usko, laki, pelastus, armon alla, lain alla, tulla uskoon, ottaa Jeesus vastaan, päästä taivaaseen, ……. Uskovaiset ja heidän saarnaajansa suosivat vanhaa puhetapaa. Olisiko syy siinä, että yhteisö odottaa ja vaatii tuttuja fraaseja? Ns. normaali puhetapa ei mene perille ja se koetaan vieraaksi. Se herättää aktiivista vastustusta. Miksi? Ihmiset suorastaan heittäytyvät sanontaan: ”Tuosta ei ymmärretty mitään.” Se saattaa tarkoittaa, että seuraavaa kertaa ei se saarnamies julista siinä teltassa. Hänet leimataan vääräoppiseksi: mikähän lienee? Sanat ovat tärkeämmät kuin sanottu asia. Oman ihanteeni mukaan saarnaaminen on ei-ymmärrettävän kielen tekemistä ymmärrettäväksi. Minä voin saada vain sellaisesta, jota ymmärrän, jotkut siitä, mitä eivät ymmärrä. Pitkiä sanan selityksiä tarvitaan, koska Raamatun kieliasu on aina nykykieltä jäljessä eikä muinaisen kulttuurin heprean ja kreikan sanoja voida kääntää suomeksi tai niille ei ole vastineita. Useille Raamatun sisältämä asiakin on jonkinlainen mysteeri eli salaisuus, uskonvarainen kokonaisuus, joka vaatii kaikkina aikoina selittämistä ja tulkintaa tullakseen ymmärrettäväksi ja käyttövälineeksi. Harvat ihmiset vaativat teologista selittämistä. Ei sitä arvosteta srk:ssa. Minä tarkoitan selittämisellä Raamatun kieliasun palauttamista normaalikieleen. On hyvä asia selvittää Raamatun salakieltä. Mitä enemmän ymmärtää, sitä enemmän saa! Srk:ssa tietyt tahot kieltävät Raamatun tutkimisen ja vaativat biblisististä tulkintaa, jossa pilkut ja pisteet luetaan Jumalan sanaksi. Itseäni innosti valtavasti, kun pääsin pilkuista ja pisteistä itse asiaan. Se oli pitkällinen prosessi, jota papin työssä edistivät seurakuntalaiset omassa uskon taistelussaan. Se oli vapauttava kokemus ja jäi pysyväksi ominaisuudeksi, jota olen koettanut edistää matkani varrella. Aineellisena kirjana Raamattu