Raamattu-kirjaesine ei ole sen pyhempi kuin mikään muukaan kirja. Sen ihmiset ovat valmistaneet paperista ja pahvista, entis-aikoina kaislasta ja nahasta. Jos haluan, voin repiä Raamatun ja heittää sen roskikseen! Minulla ei ole mitään syytä tehdä niin. Kyllä se sen verran kolauttaisi kuitenkin! Raamattuun kohdistuva esiymmärtäminen on kulttuurissa suhteellisen vahva. Raamattu-esinettä pidetään laajalta pyhänä kapineena, taikakaluna. Lapsille opetetaan kunnioittamaan esinettä. Se otetaan varovasti käteen, pidetään hellävaroen, ettei se suuttuisi. Joka palvoo Raamattu-esinettä osoittaa fetisististä uskoa ja sortuu epäjumalan palvontaan! Raamattuun sisältyvä asia on pyhää eli arkisesta erotettua, erilleen otettua sanomaa, jota ei tavata muualta. Näin tietenkin hänelle, joka uskoo ja pitää pyhänä! Uskovainen ihminen luottaa mielellään ja ilollaan, että Raamatussa voi kohdata ja kuulla Jumalan. Kuten tiedämme, suhtautuminen vaihtelee, on vaihdellut ja tulee vaihtelemaan äärimmäisen paljon. Paras mielipide yleisellä tasolla on perinteellinen kulttuuriin mukautunut tulkinta. Raamatun tutkimista tieteellisesti pidetään srk-tasolla turhana ja haitallisena, koska se haastaa uskovaisia ajattelemaan ja kuvaamaan asiat uudella tavalla, muuttamaan käsityksiä ja alkamaan paljolti alusta uskon tiellä. Se on liian työlästä! Opiskeluaikana ja vielä papiksi tultuanikin kyselin Raamatun varsinaista sanomaa. Huomasin, että kristityt sanoivat milloin minkin kulttuurin arvon raamatulliseksi. Ihmiset vahvistivat siten omia mielipiteitään. Mitäs sitten minä? Mitä Raamattu minulle merkitsi? Minua kiinnosti ja kiinnostaa päästä sanoista asiaan, pois pintatason helinästä syvätasoon. Niin kauan kuin riipuin kiinni sanoissa, olin itse jollain lailla sanoman ulkopuolella. En ollut päässyt mukaan asiaan, kokemaan sitä sielussani enkä siksi voinut niin selittää asioista toisille. En ollut ”tullut uskoon” kuten hienosti sanotaan. Tänään iloitsen siitä, että kristinuskon pääpiirteet ovat sulautuneet jollakin tavalla persoonallisuuteeni ja olen vakaammin jollakin perustalla kokemuksessani. Uskoon kasvaminen on tapahtunut vähitellen lapsuudesta alkaen.