Tiedän, että monesti on kyse sisämaailmasta, vaikka reagoin ulkomaailmaan. On kyse todesta, ei kuvitelmasta, minulle. Kukaan ei ole minä. Kukaan ei ole muuta kuin hän. Helppo sanoa, vaikea tehdä. Pohtia maailmaa on muuta kuin käsittää. Usein selvitän maailmaa kuin omaa sukua. Kun kuolen, ei jää aukkoa eikä tyhjää tilaa maailmaan. Kaikki jatkuu kuin minua ei ollutkaan. Kuin koira kuolee ihminen. Lopputulos samanlainen. 31.7.76 Kiskon mökki kaunoinen, ranta hietikkoinen. Siinä levännyt on moni mieli onneton. Tuli – pala vain. Älä sammu elon tuli, jaksa sinä vain. Olen mikä olen, maailma uni. Neulo tyttö, paitaressu, neulo paita mulle.