”OOTPA ILKEE IMMEINEN!” Papintyössä kohtasin diakonisilla kotikäynneillä kymmeniä tuhansia ihmisiä, useita moneen kertaan. Muisto-vaikutelmat säilyvät rakkaina koko elämäni ajan. Minun täytyi paljon ottaa huomioon, jotta sellainen yhdessäolo syrjäkylien matalissa majoissa talonväen ehdoilla oli mahdollista. Nyt jälkikäteen, kun kaikki sellainen elämääni rikastava kokemus on lopullisesti ohi, ymmärrän selkeämmin menneen arvoa: Joka kerta oli kysymys ihmisestä, talon iäkkäästä asukkaasta, hänen matkastaan perheen ja suvun kanssa; naapurien asioista, pitäjän asukkaista, papeista, srk:sta, ”maailmanmenosta”, sairauksista, jne. Nyt ymmärrän Ihmiselämän kudelmaa essentialismi-filosofian mukaan, joka juontuu muinaisen Kreikan filosofikouluista 2400 vuotta sitten. Esim. Platon pohti silloin ihmisen ”olemusta”, essentiaa. Tietämättämme, mistä sana olemus tulee, käytämme sitä hieman vastaavalla tavalla. Platonille ihmisen olemus oli samaa kuin ihmisen” idea”. Se sisälsi kaikki ihmiset yhteensä eli oli ihmisyyden ja koko ihmiskunnan vastine ”ideoiden maailmassa”. Ideat olivat ”ideoiden taivaassa” pysyvinä, katoamattomina ja muuttumattomina: tuolin idea, kissan idea jne. Niihin, ”lajinsa mukaan”, sisältyivät vastaavat maanpäälliset oliot, ideoita huonommat kopiot. Ihmiselämä tapahtuu ”aistimaailmassa” eli jokapäiväisessä näkyvässä elämässä, jossa erilaiset ihmiset puuhailevat. Filosofi opetti, jotta varjoja totena pitävät ihmiset näkisivät auringon valossa tavallisuuksista yläkerran ideoihin ja soveltaisivat tietoa tylsässä alakerrassa. Otsikko ”ootpa ilkee immeinen” on keksimäni työssä kiteytynyt summa monista ilmaisuista, joita me päästämme suustamme jollekin, josta emme pidä. Se ihmissuhdetilanne voidaan purkaa essentialismin eli olemusopin avulla. Herjaajalla on mielessään tietämättään ihmisen idea eli käsitys täydellisen hyvästä ihmisestä, johon hän vertaa ilkeetä ihmistä. Hän näkee loukkaamisen kohteensa varjossa, valon sijaan. Hän kokee omassa vajavaisuudessaan, että ihmissuhde-kriisissä totuus on vain siinä, mitä sylki tuo suusta. Jos hän ymmärtäisi, kuten Platon, hän säästäisi lähimmäistään iskulta tajutessaan, että hän itse ihmisenä on yhtä vajavainen kuin hänen riitapukarinsa! Täydellinen ideaali-ihminen ei tallaa täällä maan päällä vaan hän asustaa ideamaailman täydellisten olemusten kanssa! Platonista on sanottu läpi länsimaisen kulttuurihistorian, että hän on vaikuttanut filosofiassa eniten ihmiskunnan historiaan. Esimerkkini näyttää, että Platon elää tänäänkin! Kun ajattelemme ihmisparkaa tämän päivän maailmassa keskitysleireillä, vankiloissa, sodan raunioilla, nuoria puukko selässä, koulukiusattuja, huonosti kohdeltuja vanhuksia, parisuhdekriisejä, tappeluja, sanallisia ja muita ilkeilyjä, jne., kaikki hätä palautuu kysymykseen ihmisen olemuksesta, essentiasta. Siitä puhuvat tarkoittavat arkikielessä lähinnä ”tyyliä” mutta tausta on platoninen. Platonin jälkeen 1700-luvulla käytti saksalainen filosofi Immanuel Kant olemuksesta sanaa das Ding an sich, asia sinänsä, ihminen sinänsä. Vastaavia Platonin ideaa tarkoittavia matkanvarren sanoja ovat filosofiset forma, per se ja universaali. Platonin perustalta on siis pyritty ymmärtämään ihmistä täällä vajavuuksien maailmassa. Ideaalit täydellisyydet eivät ole täällä, mutta Platon opettaa tietä ”alhaalta ylöspäin”, parempaan, ”puhtaampaan”, pois aistien sokaisemasta itsekkäästä julmuudesta ”rakkauden täydelliseen puhtauteen”, kohti eräänlaista jumalaa. UT:n Paavali sai juutalaisen fariseuksen huippu-koulutuksen Platonin opin hapattamassa kulttuurissa. Hänen julistuksensa ”Kristuksesta”, ”täydellisestä ihmisestä ja Jumalasta”, avautuu, kun UT:n lukija ymmärtää sen, mitä Paavali tarkoittaa! Rooman valtakunnan platonilaisessa maailmassa Paavali loukkasi puheellaan ”Jumalan Kristuksesta”, joka oli tullut ”ylhäältä alas ihmiseksi Jeesuksessa”, sen ajan huippuviisaiden ihmiskuvaa ja uskontoa! Se että kreikkalaisten jumalan ”idea ylhäältä” tulisi materian tasolle ” alas”, oli mahdoton yhtälö! Sen Paavali maksoi hengellään v. 64 jKr. Kaikki ”maailman valtiaat” palvoivat keisaria ”taivaallisena herrana ja jumalana” maan päällä. Paavalin saarna oli virallisille valvojille suurin mahdollinen rikos, loukkaus ja ilkeys! Jorma Luostarinen