T.H. 3.5.91 Helppoa elämää lieneekö? Turhaan toisia kadehdimme, koetamme kestää, toisemme unohdamme. Vajaa ihminen rakastamaan, itsekäs ihminen, itselleen outo, kaiken kahmisi, omakseen ottaisi. Mitä miettinyt TH lienee? Niin hiljainen mies, minne sun kulki ties? Aatoksineen, toiveineen, pettymyksineen, kaipauksineen? Tietänsä tunne ei ihminen, omaansakaan, paljon jää sanomatta, liikaa sanotaan.. . . Katsotaan Jeesuksessa elämään, uuteen elämään, toivoon ja anteeksiantamukseen…..

R.K. 10.5.91 Herra, kuule rukoukseni, sillä minulla on hätä kuoleman hetkellä tällä maisella retkellä ilman sinua. Pitkään hän eli, ystävämme, läheisemme. Keli kuin keli, lähti matkaan asioimaan, virkaa hoitamaan. Niin Luoja kutsuu lastaan, antaa elämän, kelle millaisen eikä ihminen käsitä sitä puoliksi, ollenkaan. Meiltä otetaan, me otamme, annamme. Ylhäältä elämä saadaan, kun uskotaan ja päästään sisälle valtakuntaan. Lähtijän eteenpäin saattelemme, siunaamme näin, kaipaamme, kun rakastamme. Heikko on ihminen asiassa, Jeesus vahva, anteeksiantamassa.

N.Y.O. 3.5.91 Mitä sanomme elämästä nyt, kun hän mennyt ja edessä uusi arki? Matkamme täällä, joskus rakkauden kehto, mutt useimmin ponnistusta, suunnistusta, katsomista taaksepäin, tänään, eteenpäin ja huomispäivään. Miten kukaan voi elämää arvioida, varsinkin toisen elämää, joka ei voi tapahtua meidän halun mukaan eikä kenenkään muunkaan? Herra, Jumala taivaassa, me maassa matalassa, maisessa majassa, kunnes niin äkkiä, pihamaalla viimeinen henkäys päättyy, kun aika täyttyy. Ei sitä ihminen ymmärrä, minä ainakaan, enkä siksi käy, enempää selittämään. Voimme vain alkaa uskoa, kiittää, jatkaa matkaa.

S.R.K. Oku 11.5.91 Monet vaiheet ihminen käy, päivästä päivään, ei rajattomaan. Joskus vuosikymmeniä, joskus päiviä. Ei tunnu aina ollenkaan olevan kohdallaan. Jäämme kaipaamaan ja ihmisen ikävään toisen luo. Kaikella vuoronsa, sinulla, minulla, nyt hänen kohdallaan. Lähtijä palveli, palvelija palvelijaksi, ei palveltavaksi. Kiitos Isämme taivaassa armostasi, anteeksiantamuksesta, taivaallisesta kutsustasi elämää elää, kiittää ja olla valmis lähtemään. Lahjoita meille sanasi mukaan, uskoa, toivoa retkeen, jälleennäkemiseen.

Vartiolupaus 28.4.91 Eilen sudenpentu, tänään vartiolainen, annan partiolupauksen. Tämä päivä juhlapäivä, uusi vaihe elämän. Tahdon pitää mitä lupaan, olla aloillaan. Jumala Isä taivaassa, uskoa saa, etsiä sitä kautta, parempaa. Pyhillä paikoilla täällä ollaan nyt mutt arjessa tehtävä täyttynyt: Kalliolammella, retkellä, partioisen kololla. Siunaa, Isä taivaassa, partiolasta täällä alhaalla maassa ja ylhäällä taivaassa. Anna menestys matkaan, turva turuille, saattaja satamaan.

3. Pääs. j.s. 21.4.91 Elämä silkkiä vai samettia, tuskaa vai kärsimystä? Onko se rakkautta tulvillaan? Tietääkö kukaan? Tietääkö yksinäinen sielu poluilla, tuimilla turuilla ohikiitävässä virrassa? Kumarramme päämme kuolemalle, itkemme mennyttä ja henkemme liikahtaa. Niin, minun sieluni, nouse uudelleen ennalleen, ja elä! Sillä aika rientää, ei paraskaan pysy, vaan pakenee. Saattelemme rakkaamme kuoleman portille, jätämme jäähyväiset kukkasin. Ei, ei vielä, kakistamme kurkkumme ja vedämme elämän ilmaa. Ihminen riemastuu vähästä. Toinen ei. Minun sieluni muistaa mennyttä, mennyttä aikaa, sen ihanuutta ja haikeutta….

Mikkelinpäivä 1.10.2000 Kiittäkää Herraa te hänen enkelinsä te väkevät sankarit… Johdantoa saarnaan: Historiallinen Jeesus puhui helvetistä. Mutta hänen oppilaansa luopuivat Mestaristaan. Kun Jeesus oli kuollut ja kuopattu Kaifaan ja Herodeksen iloksi, hänen julistuksensa Jumalan valtakunnasta jätettiin sivuun. Samalla galilealainen herätysliike tapettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Alettiin saarnata Paavalin teologiaa, joka keisarille oli vähemmän kiusallista. Kirkon historiassa julistajasta tuli julistettu, mikä merkitsi sitä, että Magdalan Marian Jumala henkilönä ja ihmisenä jäi taka-alalle ja sivuasiaksi… kristittyjen elämässä. Jeesus ja sanoma Jeesuksesta muuttui uskonnoksi, jota johtivat aluksi uskonnon instituution virkamiehet ja jo 300-luvulla Rooman valtakunnan eli koko maailman keisarit. Viimeisin opetuslasten yritys seurata Mestaria sanassa ja teossa on vainojen aika, alkaen keisari Nerosta. Myöhemmät kirkkoisät itkivät ilolla vainon aikoja, jolloin vielä usko historialliseen Jeesukseen oli elävä. Fariseus tekstissä Jeesusta tenttaa, näyttää vasemmistopuoluetta, käyttää mestarin huonomaineisuutta. Puolueen jäsen koettelee, utelee, ei pääse valtakuntaan. Rikas mies tulee aprikoimaan, muka taivaaseen ikävä. Rikas aattelee, rahaa, perintöä, karjatilaa, metsätontin enentöä. Hän valitsee kadotuksen tekstissä, saa miinuksen taivaan kirjaan. Rahaa tyynyn alla painamassa väärään suuntaan. Siksi kärvenee helvetissä, ikijäässä ja helteessä……