KOULUAMPUMISEN UHRIT Tikkurilan tapaus aiheutti ”haloon” ”Suomen rauhassa”: Media haastatteli; poliisi piirsi pahuuden nousukäyrää; rehtori kommentoi; mummo kyseli ”miksi, miksi?”; eduskunta hiljentyi; pääministeri herkistyi. Todetaan: ”Tehty mi tehty”, entä jatko? 1980-luvulla kokeiltiin kouluneuvostoja, joissa oli opettajien lisäksi luotto-oppilaita välittäjinä koulun pihalta ylöspäin; kiusaamisen jatkuessa syntyi ”kiva koulu”-ideologia. Se näytti aluksi lupaavalta mutta vuosiin siitä ei ole kuulunut mitään ”täällä maailman onnellisimmassa maassa”. Tikkurilan tapaus koskettaa minua sikäli, että olin papin koulutuksella siellä uskonnon lehtorina 50 vuotta sitten. Otin 3 v:a virkavapautta jatko-opintoja varten katsoakseni, onko kutsumukseni olla pappi srk:ssa vai ”ussan maikka” koulussa. Noina vuosina olin töissä myös ”vipparina” Hesperiassa ja ”Nokalla” vanginvartijana. Halusin nähdä miten laitoksissa menee ja hyödyntää kokemusta myöhemmin. Kouluni oli juuri siirtynyt oppikoulusta peruskouluun. Olin 1. ”ussan maikka” 16 luokalle, 640 oppilaalle, joka luokassa 40 lasta. Opettajan kateederilla näin, miten 12-16 -vuotiaat) voivat: Istuuduttuani tuolilleni sain vetää nastoja ahteristani; ritsalla ammuttiin otsaan; kannettiin muovikasseilla muista luokista roskat minun luokkani pulpetteihin; lattialaatat poljettiin poikki tunnin aikana; väistelin kohti heitettyjä ”paperitolloja” ja kuuntelin loukkaavia solvauksia. Yhdessä luokassa oli taivaallisen ”hyvä henki”, parempi kuin ”omassani”, jonka valvoja olin. Hyvä kokemus antoi voimaa jaksamiseen: Sain tuen 40 oppilaalta, ettei ”vika ollutkaan minussa”. Nyt 50 vuotta myöhemmin nuo kokemukset näen näkömuistillani kuin eilisen päivän. Koululaiset opettivat ymmärtämään elämää. Olin sen jälkeen 30 v:a srk:n pappina ja sovelsin läksyjäni. Matkallani opin, että kutsumukseni ei ole koulu, vaan srk. Kokemukseni perusteella asetun lapsiampujan vierelle itkemään hänen kanssaan, koska ”hyvät ihmiset” jatkavat kiusaamista hänen kokemuksessaan. Jotta 12-vuotias murhaa toisen ihmisen, hänellä täytyy olla hänen lapsen psyykessään painava syy! Minä näen hänet uhrina, joka ei syntynyt murhaajaksi, vaan onnettomien toistuvien tapahtumasarjojen kautta, kohdusta alkaen, päiväkodista ja kotioloista alkaen, päätyi tekoon. Hänkin ehkä on vain yksi viaton virtuaalipelin sotilas, joka tappaa joka päivä 100 ihmistä! Hän ”oli saanut tarpeekseen” ja ”näytti”. Sitä en tiedä, oliko tapettu lapsi pääkiusaaja, joku sivullinen vai joku kiusaajaporukan jäsen. Toinen vaihtoehto olisi ollut ampua itsensä. !980-luvun Suomessa tutkittiin laajasti itsemurhia, myös Joensuussa. Yliopistossa luennoitiin, että itsemurha on aina ”180 astetta”: Itsemurhaajan pistooli-käsivarsi kääntyy ensin kohti kiusaajaa, sitten itseä! Lapsen psyykessä on silloin sota: elää vai lopettaa kärsimys! Pidän tappajaa ja tapettua uhreina. Toiset ihmiset ovat suhtautuneet ampujaan siten, että lapsen kokemuksessa he ovat edesauttaneet prosessia: Jotain ”meni pieleen”. Järkytyksestä seurasi uutta järkytystä. Meidän selviytymisemme perustuu lapsuuden kokemuksiin! Kuinka moni meistä on mielessään tappanut? Me tulemme taustastamme, ohjaudumme uhriksi. Kristinuskon pääoppi on Uhrin tulkintaa: Uhri pelastaa?! On työlästä muuttaa ja muuttua, ”hyväksi ei milloinkaan”. Entiset oppilaani ovat tänään ukkeja ja mummoja. Ei kai tuo lapsi-parka ole jonkun lapsenlapsi! Joka tapauksessa koulussa 50 vuotta sitten oli kymmeniä lapsia, joiden käsistä ja suusta uhosi tuleva tuho! Vankilassa viruu ”kovaksi keitettyjä” uhreja, Hesperiassa täysin ”riistettyjä”! Jorma Luostarinen Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p. 0505512490

Kari Kauppinen Outokummun Seutu 14.12.2023 Palataanpa vielä itsenäisyyspäivän teemaan. Kuusjärveläinen Jorma Luostarinen lähetti toimitukseen isänsä jatkosodassa kirjoittaman runon, joka on aiemmin julkaistu lehdessä yli 80 vuotta sitten. – Tämä runo on isäni kirjoittama kranaattien räiskeessä tykistön korsussa vuonna 1942 Petroskoissa Venäjällä. Matkaa Outokummusta tuolle paikalle oli noin 250 kilometriä. – Silloin oli jatkosota ja isäni oli 20-vuotias. Luostarisen isän kirjoitus julkaistiin Viikonloppu-nimisessä lehdessä tuona samana vuonna ja kirjoittaja palkittiin. – Minä sain runon säilytettäväksi 50 vuotta sitten ja paperissa näkyy ajan patina. Muistan sen hetken Kuopiossa, kun minulle annettiin tuo runolappu. Olin silloin samanikäinen kuin isäni, papinkoulua käyvä nuorukainen, täynnä elämänvoimaa, innokkuutta opiskeluun ja valmis haastamaan uskovaiset ja papit kädenvääntöön teologisista hienouksista. – Tuntemukseni liikkuivat silloin äärimmäisen erilaisissa olosuhteissa verrattuna isääni. Enpä arvannut runon saadessani, että tulisin miettimään 50 vuotta myöhemmin nyt kirjoittamiani asioita! Se on pitempi aika kuin isäni koko elämä! – Kun kuuntelen ja katselen sanomia sodista tänä päivänä, mieleeni tulee tuo runo. Miten samanlaista henkeä siinä onkaan kuin mitä tänään itsenäisyyspäivänä koetaan suomalaisissa kodeissa ja ihmisten sydämissä?! – Jatkosodan aikaan rajan tällä puolen oli turva, kuten tänään, koska nuoret pojat olivat henkensä uhalla turvaamassa maata. Isänmaallinen henki oli korkealla yhteisessä ahdingossa, kotia ja läheisiä tarvittiin, koska ne oltiin menettämässä. – Aivan samanlainen sydämen syke on tunnistettavissa tänään täällä Suomessa ja päivä päivältä se tunne voimistuu ja huolestuttaa: Nyt on vielä näin, mutta maailman kuvia katsoessa ei tiedä, kuka on seuraava. – Isäni muisto herkisti minut tutkimaan mennyttä aikaa, yhteisiä asioita, avautumaan tunnoilleni, ja hyödyntämään isäni perintöä. Monin tavoin tulee kiitollinen mieli matkani jatkuessa elämäntiellä. Nyt näen enemmän, mistä tulen.

Tkm. Aatto Luostarisen kirjoittama runo. 7.12.2023 Viikko Pohjois-karjala- lehti Itsenäisyyspäivänä Tämä runo on isäni kirjoittama kranaattien räiskeessä tykistön korsussa vuonna 1942 Petroskoissa Venäjällä, 250 km itään Outokummusta. Silloin oli jatkosota ja isäni oli 20-vuotias. Kirjoitus julkaistiin Viikonloppu-nimisessä lehdessä samana vuonna ja kirjoittaja palkittiin. Minä sain runon säilytettäväksi 50 vuotta sitten ja paperissa näkyy ajan patina. Muistan sen hetken Kuopiossa, kun minulle annettiin tuo runolappu. Olin silloin samanikäinen kuin isäni, papinkoulua käyvä nuorukainen, täynnä elämänvoimaa, innokkuutta opiskeluun ja valmis haastamaan uskovaiset ja papit kädenvääntöön teologisista hienouksista. Tuntemukseni liikkuivat silloin äärimmäisen erilaisisssa olosuhteissa verrattuna isääni. Enpä arvannut runon saadessani, että tulisin miettimään 50 vuotta myöhemmin nyt kirjoittamiani asioita! Se on pitempi aika kuin isäni koko elämä! Kun kuuntelen ja katselen sanomia sodista tänä päivänä, mieleeni tulee tuo runo: Miten samanlaista henkeä siinä onkaan kuin mitä tänään itsenäisyyspäivänä koetaan suomalaisissa kodeissa ja ihmisten sydämissä! Jatkosodan aikaan rajan tälläpuolen oli turva kuten tänään, koska nuoret pojat olivat henkensä uhalla turvaamassa maata. Isänmaallinen henki oli korkealla yhteisessä ahdingossa, kotia ja läheisiä tarvittiin, koska ne oltiin menettämässä. Aivan samanlainen sydämen syke on tunnistettavissa tänään täällä Suomessa ja päivä päivältä se tunne voimistuu ja huolestuttaa: Nyt on vielä näin mutta maailman kuvia katsoessa ei tiedä kuka on seuraava. Isäni muisto herkisti minut tutkimaan mennyttä aikaa, yhteisiä asioita, avautumaan tunnoilleni, ja hyödyntämään isäni perintöä. Monin tavoin tulee kiitollinen mieli matkani jatkuessa elämäntiellä. Jorma Luostarinen

JOUKO`S 2 OLD BEDS LEFT ON THE ATTIC FOR 20 YEARS GET A GLORIOS REBIRTH IN OUR GARAGE Phase one: 1. Screwing the 4 peaces together to get one bed set. 2. Making a new wooden base ( the darker one of two on the photo 1) below the mattress for the other bed. 3. Washing both beds of 20 years dust by a painter`s special liquid. 4. Making the beds dry by keeping them in the heating room of the house for 2 ours. The broken paint areas are seen here and there 1 Phase two: 1. Lifting the bed set on the working table to help work. 2. Sawing two similar peaces of floor laminate ( the dark brown peace in front of the upright plate behind). 3. Putting the laminate peaces on the both sides of the former one that was broken. 3. Fixing the laminate peaces by three screws. It takes 3, 5 ours untill this. So the preparatory work before the painting takes about one half of the total time. 2 Phase three: 1. Preparing an adekvate mixture of the paint called Futura White. 2. Painting the beds once at first. 3. The second painting after 24 ours. Untill now it takes 7, 5 hours. You see the splended result! 3 JL 25112011

Labeling theory ( teoria sosiaalisesta nimittelystä ). ( The text from the net, numbers added by JL ) Labeling theory is closely related to interactionist and social construction theories. Labeling theory was developed by sociologists during the 1960's. Howard Saul Becker's book entitled Outsiders was extremely influential in the development of this theory and its rise to popularity. Labeling theory holds that deviance is not inherent to an act, but instead focuses on the tendency of 1 majorities to negatively label minorities or those seen as deviant from standard cultural norms. The theory is concerned with how the self-identity and behavior of individuals may be determined or influenced by the terms used to describe or 2 classify them, and is associated with the concept of a self-fulfilling prophecy and stereotyping. The theory was prominent during the 1960s and 1970s, and some modified versions of the theory have developed and are still currently popular. Unwanted descriptors or categorizations including terms related to deviance,disability or a diagnosis of mental illness may be rejected on the basis that they are merely "labels", often with attempts to adopt a more constructive language in its place. Theoretical basis Labeling theory had its origins in Suicide, a book by French sociologist Émile Durkheim. He found that crime is not so much a violation of a penal code as it is an act that outrages society. He was the first to suggest that deviant labeling satisfies that function and satisfies 3 society's need to control the behavior. As a contributor to American Pragmatism and later a member of the Chicago School, George Herbert Mead posited that the self is socially constructed and reconstructed through the interactions which each person has with the community. The labeling theory suggests that people obtain labels from how 4 others view their tendencies or behaviors. Each individual 5 is aware of how they are judged by others because he or she has attempted many different roles and functions in social interactions and has been able to gauge the reactions of those present. This theoretically builds a subjective conception of the 6 self, but as others intrude into the reality of that individual's life, this represents objective data which may require a re-evaluation of that conception depending on the authoritativeness of the others' judgment. Family and friends may judge differently from random strangers. More socially representative individuals such as police officers or judges may be able to make more globally 7 respected judgments. If deviance is a failure to conform to the rules observed by most of the group, the reaction of the group is to label the person as having offended against their social or moral norms of behavior. This is the 8 power of the group: to designate breaches of their rules as deviant and to treat the person differently depending on the seriousness of the breach. The more differential the treatment, the more the individual's 9 self-image is affected. Labeling theory concerns itself mostly not with the normal roles that define our lives, but with those very special roles that society provides for deviant behavior, called deviant roles, stigmatic roles, or 10 social stigma. A social role is a set of expectations we have about a behavior. Social roles are necessary for the organization and functioning of any society or group. We expect the postman, for example, to adhere to certain fixed rules about how he does his job. "Deviance" for a sociologist does not mean morally wrong, but rather behavior that is condemned by society. Deviant behavior can include both criminal and non-criminal activities. .......................... LET`S DISCUSS PERSONALLY MODIFIED ITEMS BELOW; FOCUSE ON THE CHOSEN POINTS. A B C 1. Labeling theory: The surrounding actively gives anyone negative labels ( nimilappu) saying what he/ she is? 2. Our community classifies us by different labels and roles which exist ready-made for suitable persons. 3. We are actively controlled by society and put into its divisions ( osasto ). 4. Stigmas ( polttomerkki ) given to us show how other people think about their own behavior. 5. Is it possible to get rid ( vapautua ) of any bad stigma given to anyone? ("islamistic", "nerdy", "whore","criminal", "mad" )? 6. So, in everybody`s negative self there are a lot of other people`s negative selves, too? 7. What are the results if a child gets lots of negative stigmas into his/her mind? 8. Everybody as a little child is a potential victim ( uhri) before his/ her primary group`s power/ violance! 9. The first question of fate is: How well does the child internalize (sisäistää) any bad roles given to him/her? 9. A. The second question of fate is: Does anyone begin to perform ( esittää ) bad roles the group offers to him/ her? 10. Do we behave tooth and nail so that we are not labeled with ugly stigmas on us?

TUUNAAMISEN ETYMOLOGIAA Kirjoitin viimeksi tuunata-verbistä ja väitin sen alkuperän olevan englannin do-verbissä. Mutta niin ei olekaan asian laita. Jo vanhastaan on aluksi Helsingin puhekielessä, sittemmin myös muualla maassa ollut do-verbistä tullut duunata ja siitä duunarit jne. Koska suomalaiset usein muuttavat d:n t:ksi, oli itsellenikin muoto tuunata jo vanhastaan jonkin työn tekemistä. Ei ollut tullut koskaan mieleenikään, ettei kyseessä olisikaan tuon vanhan verbin uudelleenlämmitys, varsinkin kun en tuntenut englannin tune-verbiä. Alun perin tuunaaminen tulee siis engl. tune up-sanasta, joka tarkoittaa viritellä, make it better. Tuunaamisen alkuperä on Japanissa, mistä se on Yhdysvaltojen kautta tullut meille. Sillä tarkoitetaan enimmäkseen auton tai mopon laitteiden säätämistä ja virittelyä, kaikenlaisten lisälaitteiden laittoa, auton ulkonäön muokkausta mieleiseksi jne. Tästä käyttö on levinnyt yleensäkin merkitsemään jonkin uudistamista ja sittemmin sotkeentunutduunata-verbiin, minkä johdosta käyttö on entisestään laajentunut.

Some Facts of the Texts of the New Testament ( NT )/ English lesson 200212 in Outokumpu 1. NT is literature in the library. 2. NT includes a chosen variety of ancient books excluding tens/hundreds of the related books. 3. People (redactors) wrote the texts about AD 50-100 in very different cultural situations as ours. 4. Today the books are categorized by the theologicans as the mythic-religious traditions. 5. The main spirit of the books comes from the Jewish culture and Hellenistic one. 6. The birthplaces of the books are ancient Jerusalem, Israel and Asia Minor. 7. The Bible book can be seen as an concrete object to anyone. 8. The inner message of the Bible have been interpreated in different ways in different times. 9. Nobody knows what meanings were moving in the heads of the original writers of the Bible. 10.The Cristianity at first was a part on Judaism, a Jewish sect. 11.Jesus was a Jew and his message was a Jewish one for Israel of his time. 11a. Jesus/Jeshuah= called his Father-God Allaha in aramaic and in hebrew Jahve=JHWH= . 12.In the NT there are a variety of saviours (sooteers in Gr): Logos, Mashiah= , Christ, High Priest, Son of David, Son of Man, etc.. 13.Is Jesus held as a historical common man/ a prophet/ a rabbi or a mythical God elevated by the Church? 14.In the primitive Cristianity there were no priests, no bishops, de facto no later extras of ours. 15.Since AD100 the Christian teologians were inventing the Christian theology/philosophy supporting the Church`s politics in the Roman empire. 16.The Christian Anti-Semitism was a central theme in Christian theology already in the very beginning going on in the Roman Emperor`s politics as well as in the attitudes of Christians today. 17. Nowadays, there are over 20000 different Churches with their orthodoxical pride. 18.Today we see on all parts of the tellus the result of the 2000 year`s tradition beginning from the little Bethlehem. 19.Do we have today anything of the original experience of the gospel`s salvation? 20.The Christian God today is commonly Theos (Gr.)= God of the ancient Greeks, an universal Godness of the philosophers. 21.Our God in Outokumpu is commonly the God of the Finnish churches= the God of the men in the churchical administration without any connection with the Jewish Jesus and his people. 22.Like the candidates for the episcopal post of Kuopio let to be understood 2 weeks ago: We use the Bible according to what supports the church`s politics. 23.So, it says that to the priests the institution of the church is the highest reality, the God, the goal and the realm. 24.If we study the Bible ( solus coram Deo) day and night, praying God and loving people we will see that the Jewish gospel in NT and the God of the Jewish Jesus excludes our pagan universal God of the Greeks and the Christian Churches. 25.The biblical truth of the Jahve and the salvation in Jeshua is the reason why the Christian churches ( = the pagans=the peoples outside Judaism) have allways hated the Semitic Jews - and their Semitic Jesus. a piece of earth