PLATON JA JEESUS Entisenä pappina kiinnostukseni filosofiaan jatkuu. Kuuntelin megafilosofi Esa saarisen ja Frank Martelan luentoja netistä. Niiden innoittamana ajatukseni lähtI lentoon oman mielenkiintoni alueella. Kun toinen luennoi, kuulija voi tutkia, millainen filosofia on puhujan taustalla. Kirjoja lukiessaan prof. Seppo Teinonen tutki kirjoittajan filosofiaa ja siirsi perintönsä meille opiskelijoille teologisessa 55 v sitten. En ihan ymmärtänyt asiaa silloin, kun olin nuori eikä ollut elämänkokemusta!! Lukiessani Lännen kulttuurin aatteellisia juuria aina törmään toteamukseen, että antiikin Kreikan filosofi Platon 300-luvulla eKr. on vaikuttanut henkiseen kulttuuriimme kaikista eniten. Kun asioista ottaa itse selvää yhä uudelleen, alkaa nähdä, että esim. ihmiskuvaamme kätkeytyy Platonin opetus. Hän puhuu ihmisen ”olemuksesta” (”idea”), pöydän olemuksesta, rakkauden olemuksesta. Idea on hieman samaa kuin muiden filosofioiden ”essenssi”, ”das Ding an sich”, ”per se” eli asia ja esim. ihminen ”itsessään”. Ideat ovat ”ideoiden maailmassa ja taivaassa” ja aisteilla havaittavat esineet, asiat ja ihmiset ovat ”aistimaailmassa”. Kuhunkin ideaan sisältyvät kaikki vastaavat aistimaailman epätäydelliset idean kopiot, ”jotka jumala on luonut”: Esim. kaikki kissat sisältyvät kissan ideaan, kaikki valkoiset esineet sisältyvät väriin valkoisuus; kaikki erilaiset ihmiset, köyhät, sairaat, kuninkaat, sisältyvät ihmisen yhteen ja samaan olemukselliseen täydellisen ihmisyyden ideaan. Ideoiden taivas on ”ylhäällä” ja ihminen esinemaailmassa on ”alhaalla”. Hänen ”sielunsa” on kurjassa tilanteessa ollessaan ”ruumiin vankina” materiaalisessa maailmassa. Sielu on ollut ennen ihmisen syntymää ideoiden maailmassa ja sinne takaisin se halajaa aineellisuudesta, ylös korkeuteen henkiselle tasolle: kauneuteen, puhtauteen, täydelliseen rakkauteen, korkeimpaan ”Hyvään”. Filosofilla, joka näkee ”ylös ideoiden maailmaan” on mahdollisuus neuvoa toisia, jotka istuvat luolassa nuotion ääressä selkä luolan aukkoon päin. Asiasta tietämättömät ihmiset näkevät luolan seinällä vain varjoja, jotka lankeavat seinälle johtuen auringon valosta luolan suulla ja siitä, että luolan ulkopuolella auringon valossa liikkuu ihmisiä ja tavaraa. He ajattelevat pimeydessään, että koko totuus ihmisparan olemassaolossa ( eksistenssi) on kuin varjo vaan. He elävät ajatusten, mielen, kokemuksen tasolla köyhässä epätäydellisten esineiden maailmassa, sielu vankilassa ja kuolema kauhuna. Filosofi auttaa heitä katsomaan ikuisiin, katoamattomiin, pysyviin ideoihin päin, saattaa sielua matkallaan ”taivaan tietä pelastukseen”. Nähdessään yhteiskunnan asioiden pysyviin ideoihin eikä vain muuttuviin ihmisten tekemiin ajallisiin rakenteisiin, filosofi on paras mahdollinen ”valtion” johtaja! Tässä vaiheessa lukijani ehkä kokee, että tekstini kuulostaa jotenkin uskonnolliselta. Aivan oikein, oikea tulkinta! Pohjois-Karjalainen mökin mummokin on kuullut saarnoja, joissa apostoli Paavalin nimiin on laitettu monenlaista tarinaa. Saarnoissa, joita pidetään kirkon hallinnon ehdoilla, peittyy ja peitetään ne aatteelliset juuret, joihin UT:n evankeliumin saarnattu Jeesus verhoutuu. Paavali itsekin puhuu ”peiton poistamisesta”, vaikka kaikki sen ajan kreikkalaiset ymmärsivät mitä hän tarkoitti: kulttuuri oli yhteinen. Sen kielellä ja kielessä välitettiin evankeliumia ”kaikkeen maailmaan”. Tänään 2000 v myöhemmin saarnattu Jeesus on piilossa, koska kulttuuri on kokenut evoluution, kehitysmuutoksen. Paavali on Palestiinan juutalainen antiikin ajan hellenisti-filosofi-fariseus 300 v Platonin jälkeen. Koko hänen sivistyksensä lepää sen ajan juutalaisen oppineisuuden ja hellenismin pohjalla. Platonin ajattelutapa oli UT:n syntymisen aikaan pop, sen ajan pamaus, ja sellaisena se jäi vaikuttamaan UT:n tekstien ja kirkkolaitoksen teologian kautta pysyvästi Lännen kulttuuriin aina tänne nykyajan Pohjois-Karjalaan asti! Kun Paavali puhuu ”Kristus meissä”, ”me Kristuksessa”, ”srk on Kristuksen ruumis”; ”Kristus on Uusi Aadam”, jne., hän kertoo meille UT:n tekstissä Platonin sanastolla ja Kristus-kokemuksensa innoittamana ”evankeliumia, jonka hän sai suoraan Kristukselta”. Juutalainen ihminen nimeltä Jeesus on Paavalin kokemuksessa Kristus: hänen ajattelussaan, hänen opissaan ja hänen koko elämässään. Paavalille Jeesus-Kristus on ”täydellinen ihminen”, ”taivaallinen ihminen”, katoamaton ideaali-ihminen, ihmisen idea, ”täysi Jumala”, joka on maailman loppuun saakka täynnä inhimillisyyttä, Jumaluutta ja ”Rakkautta ylhäältä”. Jokainen saa toisten ja koko maailman kanssa tulla mukaan yhteiseen iloon. Jorma Luostarinen.