”ALÄ TUKI PELASTUSTIETÄ!” Otavan julkaisema Raamatun selitysopillinen kirja ”Sensuroitu” kirvoitti minua, papin oikeuksista erotettua syytteellä ”kirkon tunnustuksenvastaisuus”, ajattelemaan 30-vuotista työkauttani. ”Sensuroitu” on saanut paljon huomiota: Se on ollut valtakunnan medioissa; on finalistina vuoden 2023 kristilliseksi kirjaksi; valittiin tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi, jne.. Otava mainostaa netissä: ”Raamattua on pidetty muuttumattomana Jumalan sanana. Kautta aikojen pyhän kirjan lauseita on valjastettu politiikan ja vallankäytön perusteiksi. …Oikeasti Raamattu on muovautunut kirjurien käsissä. He tekivät virheitä ja muokkasivat tekstejä tarkoitusperiensä mukaan. Esim. monijumalaisuutta sensuroitiin ja naisten asemaa häivytettiin. Lisäksi Raamattu muuttuu aina, kun sitä käännetään uusille kielille.” Voin vain kuvitella, miten perinteelliset herätys-kristilliset ja –uskovaiset suhtautuvat kirjan esittämiin tutkimusfaktoihin ja mitä seurauksia kirjan radikaalilla tietoudella on! Omalla kohdallani sain potkut, vaikka puhuin vain varovaisen hiljaa ko. kirjan asioista, joista jokainen papiksi valmistuva tiesi jo 1970-luvulla. Jos katsotaan uskomisen itsestäänselvyyksiä ”Sensuroidun” hengessä ja sitä mitä pappi tuomiokapitulin valvonnassa saa sanoa, päädytään tiivistetysti kristillisen uskon, joka on pelastususkonto, pelastus-käsitykseen. UT:n sana pelastus tulee alkukieli kreikan sanasta soteria, joka on suomeksi pelastus, vapautus, terveys ja eheys. UT:n hahmo, Pelastaja, on vastaavasti Soter. Nyt, ja jos uudet tuulet puhaltavat ”Sensuroidun” jälkeen, ymmärrämme uskoa paremmin. Tuo Soter tulee UT:iin sen syntyajan Palestiinan ympäristön kulttuureista ja VT:iin muinaisen Israelin kansan kohtaamista kulttuureista. Aivan samoin täällä meillä moni-kulttuuriset tekijät vaikuttavat mitä ja miten kirjoihin kirjoitetaan. Raamattu-kirjaan kirjoitettiin pelastuksesta sen ajan tyylin mukaan: VT:ssa esim. Persian kuningas Kyyros nähtiin pelastajana ja häntä kutsuttiin nimellä Kyyros-Soter. Hän vapautti, vapahti ja pelasti Israelin babylonialaisten alaisuudesta. Heidän särkemäänsä temppeliä alettiin rakentaa Jerusalemiin Kyyros-Soterin siunauksella. Israelilaisten silmissä ja uskossa pakanallinen Kyyros ansaitsi korkean arvonimen! Vastaavan ajattelutavan kulttuurilinja näkyy UT:ssa. Kreikankieliset Jeesukseen uskovat kutsuivat Herraansa Kyrios, joka juontui Rooman keisarin latinankielisestä nimityksestä Dominus et Deus, Herra ja Jumala. Kristityt ylistivät pakanallisella käsitteellä omaa Herraansa, Jeesusta ja kirjoittivat Raamattuunsa hänen arvonimekseen Kyrios kai Theos, Herra ja Jumala. Sillä sanouduttiin irti pakanoiden herrasta. Kristillisen uskon, kulttuurin ja kirkon monivaiheinen matka kuljettaa mukanaan kysymystä: ”Miten ihminen voi pelastua?” ”Sensuroitu” osoittaa miten kiihkeää kädenvääntö uskomisesta on ollut. Alkukristittyjen aikaan UT:ssa pelastus nähtiin tien, kreikan hodos, kulkemisena. Hodos tarkoitti myös oppia, kuten esim. Paavalilla. Kysymys oli pelastus-tiestä, jota seurattiin uskossa, uskoen. UT:n mukaan pelastustien kulkemin oli iloista ja toivovaa elämänkulkua ja kaikille mahdollista: Kuljettiin yhdessä vapahdettuina Vapahtajan, Soterin, matkassa. Kun kuljen kaupungeissa ahtaita väyliä, törmään usein varoitustauluun, jossa lukee: ”Älä tuki pelastustietä!”. Sillä neuvotaan ihmisiä etteivät tuki autoilla ja esteillä ambulanssin ja ”pelastus”-henkilöstön liikkumista. Omien kokemuksieni valossa mieleeni tulee ajatus: Tuolla taululla Jumala muistuttaa tien kulkijaa tekemistään tukkeista! Jorma Luostarinen