ISRAELIN SOTA Miljoonat ihmiset seuraavat vakavuudella Israelin ja lähivaltioiden kriisiä: Omat tunteet pullahtavat esiin; selitellään tapahtumia poliittisesti ja uskonnollisesti; ollaan huolestuneita paikallisten ihmisten kärsimyksistä, oman maan talouden järkkymisestä ja sen vaikutuksesta arkielämään täällä kaukana sotarintamilta. Yleistunne lienee tavallisella ihmisellä: On totuttu elämään omien sotien katkerissa muistoissa ja seuraamaan avuttomana maailman tilannetta mahdollisen ydinsodan ja muiden pelotteiden varjossa. Katsoessaan sotanäyttämöitä tavallinen ihminen yrittää löytää tarkoitusta ja syytä maailman myllerrykseen. Asioita korjaavia ratkaisuja kun ei löydy: Ne vaan tapahtuvat eikä kukaan arvaa, mitä seuraavana päivänä uutisoidaan. Entisenä pappina luen mielenkiinnolla vanhoja 1970-luvun kurssikirjoja Israelin kansan historiasta ja nykyaikana kirjoitettuja Raamatun selitysoppeja, jotka perustuvat Lähi-Idän arkeologiseen ja muuhun tutkimukseen uusine menetelmineen. Vanhaa Testamenttia pidetään tutkimuksessa hyvänä ja luotettavana historiallisen tiedon lähteenä. Käy ilmi, että nyky-Israelin alueella on sodittu ainakin 4000 vuotta. Sen jälkeen kun Aabraham koki saaneensa kutsun lähteä Assyriasta Palestiinan suuntaan, saivat hänen jälkeläisensä kokea suunnattoman raskaita hetkiä omassa maassaan valloittajavaltioiden taholta. Ensin assyrialaiset, sitten babylonialaiset, persialaiset, kreikkalaiset, egyptiläiset, syyrialaiset, roomalaiset historiallisen Jeesuksen ja Uuden Testamentin syntymisen aikaan. Voimme vaan kuvitella täällä kaukana ajallisesti ja paikallisesti kokonaan erilaisessa kulttuurissa ja olosuhteissa, mitä silloiset ihmiset haaveineen ja unelmineen kokivat, kun heitä vietiin vieraisiin maihin, kohdeltiin huonosti sotasaaliina, temppeli tuhottiin ja vieraita kulttuuriaineksia ujutettiin kotimaassa kaikille elämän alueille. Ihmisten tuntema ahdistus oli siihen aikaan aivan samanlaista ihmisen ahdistusta kuin tänään Israelissa ja sen lähialueilla. Vielä joku vuosikymmen sitten länsimaista ihmistä selitettiin tieteellisesti kahdesta näkökulmista: Ihmisen hengenpuoli rakentuu sukulinjan määräämistä perintötekijöistä ja elinympäristön aiheuttamista kokemuksista. Nykyajan kokeellisissa geenitutkimuksissa on osoitettu, että lähes kaikki, mitä ennen pidettiin psyykeen sisältyvänä opittuna aineksena, onkin geneettistä, kriisikokemuksen toistuttua yhä uudelleen. Siksi voimme vaan kuvitella miten valtava voimatekijä, hyvässä ja pahassa, ovat ne Israelin kansan ja naapurimaiden kokemat 4000 vuoden ajan sotien kriisit, jos ja kun ne ovat jännitteinä ihmis-psyyken geeneissä! Meillä täällä kotomailla jotkut suvut muistavat tänäänkin vahvoin tuntein Pikkuvihaa ja Isovihaa 300 vuotta sitten ja melko kaikilla suomalaisilla on psyykessään taju viime sodissamme koetuista vääryyksistä. Sen inhimillisen ahdistuksen voimme empaattisesti ymmärtää ajasta aikaan, mutta se on vielä lyhyen ajan kriisi verrattuna Lähi-Idän ihmisten kokemuksiin. Jorma Luostarinen